Huh, onpa kamalan näköinen kuva, mutta tunne on aivan ihana. Olimme mökillä ja saunoimme oikein pitkään ja nautimme saunan lämmöstä ja aina välillä istuimme kuistilla jäähdyttelemässä. Saunomisen jälkeen kasvot punoittivat ja kuumottivat. Löysin onneksi laatikosta kankaisen kasvonaamion. Levitin sen kasvoille ja oi että tuntui ihanalta, viileän kostealta.

Iholle tekee todella hyvää käyttää kankaisia kasvonaamioita. Kosteus ja naamion tehoraaka-aineet pääsevät paremmin imeytymään ihoon, koska kankainen naamio pitää raaka-aineet iholla pitkään. Ne eivät pääse haihtumaan pois. Käytin tuota kasvonaamiota vielä seuraavanakin päivänä, koska naamiopussissa oli niin paljon vielä ainetta. Ensimmäisen käyttökerran jalkee käärin kangasnaamion takaisin pussiin ja suljin sen klemmareilla. Toisen käyttökerran jälkeen pyyhin kankaalla vielä käsivarretkin ja hyvin riitti. 

Joukukuu on ollut hyvin kulttuuripainotteinen teatteria, oopperaa ja konsertteja. Eläkeläisenä on aikaa käydä kulttuuritapahtumissa. Vielä viimeiseksi kävimme oopperassa katsomassa Pohjalaiset. Se on Leevi Madetojan vanha ooppera, joka sijoittuu pohjanmaalle. Tarinassa on rakkautta, rikos ja vallesmanni, puukkojunkkarit ja perunapelto. Tässä esityksessä tarina on sijoitettu 70-luvulle vaatteista ja autoista päätellen.

Oppera on pitkä, siinä on kaksi väliaikaa. Ensimmäinen osa oli jotenkin jähmeä ja lattea. Monet lauluosuudet kuuluivat huonosta, musiikki oli kaunista, mutta se peitti alleen tarinan. Vaikka tarina on hieman surullinen, olisi siinä voinut olla hieman iloisempi ja menevämpi ote. Tanssikohtaus tapahtui näyttämön takaosassa, niin että sitä ei juurikaan huomannut. 

Toinen ja kolmas näytös olivat parempia.  Tosin lavastus oli hieman omituinen. Minulle tuli siitä mieleen iso laituri ja torni. Ensimmäisen näytöksen perunapelto sen sijaan oli hieno. Tuli ihan mieleen lapsuuden perunannostot. 

Kuvat: Ilkka Saastamoinen Ooppera ja baletti