Esitys oli hauska, vauhdikas ja yllätyksellinen ja lopuksi surullinen tarina Armi Aavikon elämästä.Siinä tulee selvästi esille lehdistön suuri paine ja kovat odotukset nuorta laulajaa kohtaan. Esityksessä on hienosti käytetty videotakniikkaa, jolla on saatu kuvattua lähikuvaa kasvoista näyttämön sivuilla oleville ruuduille. Paljon on myös aitoja kuvia Armista.
Olin tuolloin 70-80 luvulla kiinnostunut Armista, koska hän asui lähellä meitä ja oli suunilleen saman ikäinen kuin minä. Luultavasti olemme käyneet samaa koulua, mutta en silloin tuntenut Armia. Esitys toi mieleen omankin nuoruuden.
RSS Feed