Näyttelyssä kierrellessäni huomasin tutut kynttilänjalat. Meillä on kaapissa ko. Kehrä-kynttilänjalat enkä ole niistä oikein pitänyt, mutta nyt arvostan niitä vähän enemmän.
Juttuja ja kuvia aikuisen naisen kauneustuotteista, kauniista elämästä ja luonnosta.
Olipa kiva käydä Lasimuseossa Riihimäellä. Sinne avautui juuri Nanny Stillin näyttely ja sen lisäksi siellä on museon oma näyttely, jossa on paljon mielenkiintoista katseltavaa. Aloitimme taloon tutustumisen hyvällä lounaalla Ravintola Klaasissa. Siellä oli hyvä ja edullinen lounas. Nanny Still toimi Riihimäen Lasin suunnittelijana 1949-1975. Hän suunnitteli sekä upeita taidelasiesineitä että arkilasia. Näyttelyssä on esillä paljon upeita, värikkäitä taidelasiesineitä. Hän selvästikin piti väreistä ja suurista näyttävistä esineistä. Ne ovat nykyään kalliita keräilyharvinaisuuksia. Oli piristävää katsella värien loistetta, kirkkaassa avarassa näyttelytilassa. Salttui vielä aurinkoinen päivä, joten värit pääsivät todellakin loistamaan. Näyttelysaliin oli katettu pieni aamiaispöytä Nanny Stillin astioilla. Hän nautti kuulemma mielellään kuohuviiniä aamiaisella, joten pöytään oli laitettu kuohuviinilasi, jossa oli selvät huulipunan jäljet. Hauska yksityiskohta! Näyttelyssä kierrellessäni huomasin tutut kynttilänjalat. Meillä on kaapissa ko. Kehrä-kynttilänjalat enkä ole niistä oikein pitänyt, mutta nyt arvostan niitä vähän enemmän. Museon perusnäyttelyssä kiertelimme pitkään, koska siellä oli hyvin paljon lasiesineitä. Riihimäen Lasi perustettiin 1910 ja näyttelyssä oli lasitavaraa koko sen tuotannosta. Paljon oli tuttuja tuotteita omasta kodista tai lapsuudenkodista.
0 Comments
Amos Rexissä on Belgialaisen taiteilija Hans Op de Beeckin näyttely Hiljainen paraati. Näyttely on ollut hyvin suosittu. Sinne kannattaa varata liput etukäteen, muuten saattaa joutua odottamaan ulkona jonossa jonkin aikaa. Näyttelyyn otetaan sisälle vain tietty määrä katselijoita. Hyvä niin, sillä siellä oli kiva kävellä ja katsella, kun ei tarvinnut kävellä tungoksessa. Hans Op de Beeckin teokset ovat kaikki vaaleita, yksivärisiä. Ne näyttävät siltä, kuin ne olisi peittyneet tuhkaan. Taustalla soi vaimea, rauhallinen musiikki, on jotenkin epätodellinen olo. Salissa kokee ihanan rauhoittumisen. Kaupungin hälinästä, kiireestä ja autojen melusta siirttyykin yhtäkkiä rauhalliseen ja seesteiseen näkymään. Tunne on sanoinkuvaamaton. Näyttelyssä on paljon katsottavaa, aiheita on suuresta kakkupalasta valtavaan karuselliin, jonka kyydissä on luurankoja. Aika karmaiseva teos. Minuun teki suuren vaikutuksen yllä oleva Veneilijä ja toinen teos nimeltää Asutus. Ne toivat mieleeni matkat Vietnamiin ja Kambodzaan. Juuri tuollaisia veneitä siellä joella liikkui. Asutus teoa kuvaa veden päälle rakennettua kelluvaa kylää. Se oli niin aidon näköinen, että odotin kohta koiran juoksevan jonkin talon takaa laiturille ja tunsin ympärilläni lämpinän aasian illan hämärtyvän. Vielä näyttelystä poistuessa on levollinen ja rentoutunut olo, kunnes nousee katutasoon ja näkee Mannerheimintien vilskeen ja vilinän. Paluu arkeen!
|
Viivi 60+Kirjoitan blogiini asioista, joita näen, koen ja joista pidän. Arkisto
April 2024
Aiheet
All
|