Syksy on tällä hetkellä täynnä upeita värejä. Vielä ei mökillä ollut puissa juurikaan ruskanvärejä, mutta maaruskaa oli runsaasti. Punaisena hehkuvaa puolukkaa oli paljon ja vielä sieltä sai suun täyteen isoja mustikoitakin. Vähän ne on jo vetisiä, mutta hyviä kuitenkin.
​Sieniä oli valtavasti, kaiken värisiä ja kokoisia, mutta me keräsimme vain kanttarelleja. En muista koskaan nähneeni niin paljon kanttarelleja. Keräsimme niitä suunilleen 25 litraa ja vielä enemmän niitä olisi ollut. Niiden keräämisestä tulee ihan himo, kun aina löytyy lisää ja lisää. Nyt on sitten valtava urakka saada ne pakasteeseen. Tein sienipiirakan, johon laitoin myös kirsikkatomaatteja. Tuli tosi hyvää.
Oli ihanat päivät mökillä, kun siellä oli kaunista, lämmintä ja hiljaista. Illalla saunan kuistilla istuessa ihmeteltiin täydellistä hiljaisuutta. Vain tähdet tuikkivat taivaalla. 

Olimme ensimmästä kertaa Sibelius-festivaaleilla Lahdessa, mutta ei varmastikaan viimeistä. Oli todella upea konsertti ja upea konserttitalo. Lahdessa on vietetty Sibelius-festivaaleja jo 24 vuotena ja tänä vuonna aiheena oli Sibeliuksen matka Amerikkaan 1900-luvun alussa. Konsertissa kuultiin sama ohjelma, joka esitettiin tuolloin Norfolkin konserttitalossa.  Kapelimestarina toimi Sinfonia Lahden kapelimestari Dalia Stasevska, siis nainen. Hienoa! Konsertissa kuultiin esimerkiksi Finlandia, joka soi niin hienosti, että kyyneleet tulivat silmiin.

Ennen konserttia kävimme kuuntelemassa Sibelius asiantuntijaa, professori Timo Virtasta, joka kertoi Sibeliuksen matkoista ja elämästä. Mielenkiintoinen esitys, etenkin kun olen juuri lukemassa Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihdosta tehtyä kirjaa. 

Sibeliustalo jo yksinään oli upea nähdä. Konserttitalo on rakennettu vuonna 2000 Vesijärven rantaan ja aulasta on upea näkymä järvelle. Talo on rakennettu vanhalle teollisuusalueelle puusta ja se on hyvin vaikuttavan näköinen.

Stocmann Itis on uusiutunut, niin että toinen kerros on jäänyt käytöstä pois ja siellä sijaitsee Ppwer. Lauantaina oli uudistuneen Stokkan avajaiset ja muotinäytös. Oli kiva mennä katsomaan uudistunutta liikettä, koska olin siellä yli viisi vuotta sitten töissä. Kosmetiikka osasto oli jotakuinkin ennallaan ja entinen työhuoneeni ovi paikallaan. Tuli nostalginen olo, kun katselin paikkoja. Uudistunut liike on upea ja tyylikäs, niin kuin Sktokkalla yleensä on. Valikoimaa oli supistettu runsaasti, mutta hyvälktä näytti.

Koko Itiksen kauppakeskus näytti olevan remontissa. Käytävät olivat pimeitä ja rakennustelineitä ja suoja-aitoja joka puolella. Toivottavasti saavat sen pian kuntoon.

Muotinäytöksessä oli kivoja asukokonaisuuksia, mutta minun makuuni ei paljonkaan. Nykymuoti on isoa, väljää ja roikkuvaa. En itse siitä oikein pidä, mutta hauska oli katsella. Mieleeni tuli monista vaatteista omat vaatteeni 70-80-luvuilta ja ne eivät todellakaan inspiroineet minua. Paljon oli kivojakin juttuja, kuten Pupulandian pipot ja asusteet. Aivan ihania! Lapsimallit olivat muotinäytöksen kohokohta.

Albert Edelfeltin taidenäyttely Ateneumissa on päättymässä syyskuun puolivälissä, joten sinne piti päästä. Niin oli selvästi ajatellut moni muukin, sillä siellä oli runsaasti katselijoita. Nähtävää oli myös runsaasti. Upeita Edelfeltin maaaluksia monta salillista, yli kaksisataa teosta. Paljon oli tuttuja teoksia, mutta hyvin paljon sellaisia joita ei ole aikaisemmin nähnyt. 

Edelfelt kuvasi paljon maisemia sekä Suomesta että matkoiltaan ympäri Eurooppaa. Hän maalasi suuria historiallisia tapahtumia ja tunnettujen henkilöiden muotokuvia sekä aivan tavallisten ihmisten kuvia ympäristöineen. Minä kiinnitin erityisesti huomiota runsaaseen määrään naisten kauniita muotokuvia ja niiden yksityiskohtiin. Edelfeltin mallina oli muun muassa äiti ja vaimo, mutta myös runsaasti tuntemattomia, kauniita pariisilaisnaisia. Maalauksissa näkee sen ajan upeita pukuja, kauniita kampauksia, koruja ja turkiksia. Uskomatonta miten Edelfelt on pystynyt maalaamaan kaikki pitsit, pukujen poimut ja lakokset. Naisten vaatteet tuona aikoina olivat hyvin runsaita ja koristeltuja.