Pian on aika siirtää sisällä kasvaneet taimet kasvihuoneeseen.Vähän saa vielä ilmat lämmetä, etenkin yöt ovat vielä liian kylmiä. Odotan jännityksellä, miten onnistun vihannesten kasvatuksessa. Erityisesti toivon hyvää satoa kasvihuonekurkuista. Taimet ovat tällä hetkellä ihan pieniä, mutta onneksi on vasta huhtikuu. Koko kasvukausi vielä edessä!
Tästä se taas alkaa, nimittäin puuhailu kasvihuoneessa. Nyt kun koronaviruksen vuoksi työt loppuivat ainakin tältä keväältä, niin on aikaa ja energiaa pihalle ja kasvihuoneelle. Pihanhoito on jäänyt vähälle viime vuosina ja rikkaruohot ovat valloittaneet joka paikan. Nyt on aikaa nyppiä rikkaruohoja, leikata pensaita, haravoida, lannoittaa ja mullittaa. Ihanaa! Rakennutin kasvihuoneen kesällä 2018 ja viime kesä oli ensimmäinen koko kesä, jolloin pääsin kasvattamaan lähinnä tomaatteja. Nyt olen siivonnut kasvihuoneen huolella; seinät on pesty, lattia imuroitu ja mullat on möyhitty .Kaikki valmiina uuteen kasvukauteen. Olen kasvattanut taimia sisällä ikkunalaudalla jo yli kuukauden. Pian pääsen siirtämään ne kasvihuoneeseen. Viimekesänä laitoin amppelimansikasta rönsyjä kasvihuoneen kasvulaatikkoon ja ne pysyivät vihreinä koko talven. Nyt niissä on jo ensimmäiset kukkanuput näkyvissä. Myös sitruunamelissa ja minttu alkoivat kasvamaan uudestaan. Niitä pääsee jo maistelemaan!
Pian on aika siirtää sisällä kasvaneet taimet kasvihuoneeseen.Vähän saa vielä ilmat lämmetä, etenkin yöt ovat vielä liian kylmiä. Odotan jännityksellä, miten onnistun vihannesten kasvatuksessa. Erityisesti toivon hyvää satoa kasvihuonekurkuista. Taimet ovat tällä hetkellä ihan pieniä, mutta onneksi on vasta huhtikuu. Koko kasvukausi vielä edessä!
1 Comment
Ehdin käydä katsomassa Vivian Maierin valokuvanäyttelyn Valokuvataiteenmuseossa Kaapelitehtaalla juuri ennen kun kaikki museot ja näyttelyt suljettiin koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan vuoksi. Näyttelyn nimi on Omakuna ja sen varjo. Vivian Maier eli Yhdysvalloissa 1926-2009. Hän toimi lastenhoitajana ja kotiopettajana, mutta harrasti valokuvausta. Hän ei teettänyt ottamistaan kuvista paperikuvia tiettävästi laisinkaan. Hänen valtava negatiivivarastonsa paljastui vasta hänen kuoltuaan eräästä varastosta. Hän kuvasi 1950-70 luvuilla arkisia asioita lähinnä Chicagossa, mutta myös matkoiltaan ympäri maailmaa. Valokuvataiteenmuseon näyttelyyn on koottu pieni osa hänen kuvistaan. Näyttelyn nimi Omakuva ja sen varjo on osuvasti valittu, koska näyttelyn kuvissa joko näkyy Vivianin varjo tai sitten hänen kuvansa heijastuu jostain pinnasta. Hän on kuvannut itsensä esimerkiksi näyteikkunaan sijoitetusta peilistä tai auton kiiltävän sivupeilin pinnasta. Hän oli selvästi aikaansa edellä, koska harrasti selfie-kuvaamista. Joissain kuvissa näkyy myös hänen hoitamansa lapset. Kuvista pääsee myös kurkistamaan tuon ajan kaupunkimaisemaan ja ihmisten pukeutumiseen. Mielenkiintoinen näyttely!
|
Viivi 60+Kirjoitan blogiini asioista, joita näen, koen ja joista pidän. Arkisto
October 2024
Aiheet
All
|