Olipa upea baletti Helsingin kansallisoopperassa. Kuolema Venetsiassa perustuu Thomas Mannin noivelliin, jossa kirjailija Aschenbach ihastuu rannalla nuoreen mieheen aivan totaalisesti ja jää Venetsiaan vaikka kolera leviää vauhdilla. Tässä baletissa juonta oli hieman muutettu, mutta pääasiassa on kuitenkin miehen kielletty rakkaus nuoreen mieheen.

Musiikki oli kaunista Bachilta ja Wagnerilta. Esityksessä ei ollut orkesteria ollenkaan, vaan pianisti, joka soitti upeasti. Tunnelma oli hyvin intensiivinen ja intohimoinen. Esityksessä nähtiin paljon miestanssijoiden upeita suorituksia, mutta myös naisten ja miesten yhdessä tanssittuja osuuksia. Kiinnostavaa oli myös huomata, että klassista balettia ja nykyvbalettia oli yhdistetty taitavasti. Aivan käsittämättömän upeita suorituklsia. Lavastus oli hyvin pelkistetty. Rantakohtaukslissa pojat heittelivät palloa uimahousuissa. Eipä siinä muuta tarvita, asia tuli hyvin ymmärretyksi. Ihanaa katseltavaa.

Kuvat Ooppera ja Baletti John Neumeler

Marraskuun 20 päivä oli Jarin nimipäivä ja siitä sai nimensä aika voimakas talvimyrsky. Koko päivän satoi lunta ja vielä paripäivää sen jälkeenkin. Maisema muuttui totaalisesti. Luonto sai parissa päivässä paksun valkoisen lumipeitteen.Maisema oli todella kaunis. Lumi ja kova tuuli tekivät myös paljon vahinkioa luonnossa. Meiltä katkesi vain isoja oksia männystä ja terijoensalavasta, mutta muualla myrsky teki paljon ongelmia. Sähköt oli katki joillain seuduilla useamman päivän ja lumien sulaessa tuli tulvia.  

​Nyt on lumet sulaneet pois ja maisema on musta ja harmaa. Ihana katsella näitä kuvia ja odotella seuraavaa lumisadetta.

Meille sattui upeat säät Rooman reissulla. Vietimme siellä marraskuun alussa aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, iltapäivällä lämpöä oli 22 astetta, toki aamulla ja illalla oli viileätä. Auringon valo ja lämpö tuntuivat todella mukavilta, kun täällä kotona oli jo tottunut kylmään, kosteaan ja hämärään.

Meidän hotelli, Grand Hotel Palace, sijaitsi hyvällä paikalla Via  Vittorio Venetolla. Siitä oli kävelymatka kaikkiin nähtävyyksiin jotka halusimme nähdä. Alue vaikutti rauhalliselta, myös ilta-aikaan. Kävimme oopperassa katsomassa baletin ja kävelimme sieltä illalla takaisin hotellille. 

Hyvin lähellä hotellia oli suuri puisto, Villa Borghese. Se on valtavan iso ja vanha puistoalue, jossa on patsaita ja suihkulähteitä puiden ja nurmikenttien keskellä. Siellä oli ihana kävellä hoidetuilla hiekkakäytävillä ja ihmetellä eteen tulevia näkymiä, Siellä on myös kaunis lampi, jonne pääsee myös soutelemaan. Tähän aikaan vuodesta turisteja oli runsaasti, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Puistossa sijaitsee Galleria Borghese, joka on aivan uskomattoman upea museo. Sinne kannattaa ehdottomasti varata liput ajoissa etukäteen, koska se on hyvin suosittu kohde. Kävimme siellä lauantaina ja tuolloin lippuja sille päivälle ei enää ollut saatavana. Varasimme liput maanantaiksi ja nautimme ylenpalttisesta koristelusta, upeista veistoksista ja maalauksista. Museo on aivan uskomattoman upea kokonaisuus, lattiat, seinät ja katto ovat hyvin koristeelliset ja upeat. Seinillä on vanhoja maalauksia 1600-luvulta, esimerkiksi Caravaggiota ja isoja veistoksia Berniniltä. Huone toisensa perään uskomattoman hienoa vanhaa taidetta. 

Syksyn ruska on ollut tänä vuonna upeata, punaista, keltaista ja oranssia eri sävyissä, Kuvasin sitä ensin Katinkullassa ja sen jälkeen mökillä. Nyt puissa ei juurikaan ole enää lehtiä, vain joissain puskissa ja heinissä on vielä nähtävissä ruskan värejä. 

Olipa erilainen teatterikokemus, nimittäin Macbeth Tampereen Työväen Teatterissa. Esitys oli toteutettu yhdessä Tero Saarinen Companyn kanssa, joten arvattavaa oli että  tanssia oli tulossa. En todellakaan osannut odottaa, että koko näytelmä oli pelkkää tanssia ja musiikkia.
Näyttelijöillä ei ollut varsinaisia rooleja, tarinaa vietiin eteenpäin hyvin niukoilla kerronnoilla, jotka kuuluivat taustalta. Kun tarinan tiesi entuudestaan, pysyi juonessa jotakuinkin mukana, mutta välillä olin kyllä aivan pihalla. Se ei kuitenkaan haitannut. 
Esitystä oli mielenkiintoista katsella, upeata tanssia ja jonglöörausta, joskus aivan käsittämätöntä. Valkoisiin pukeutuneet hahmot pyörivät, kieppuivat ja tanssivat kaikenaikaa. Kova urakka esiintyjille. Musiikki soi hienosti ja valojen käyttö oli  monipuolista. Upea kokemus!

​Kuvat: Mikki Kunttu Tampereen Työväen Teatteri

Törmäsin upeaan auringonkukkapeltoon Savonlinnassa ja pellon reunassa oli kyltti, että ota iloksesi ja vie ystävällekin. Aivan mahtavaa! Ja mikä vielä parasta kyltissä roikkui oksasakset, joilla sai leikattua kukat. Näitä auringonkukkapeltoja on täällä pääkaupunkiseudulla myös, mutta aina on ongelmana kukkien leikkaaminen. Autossa kun ei juuri silloin satu olemaan mitään teräasetta. Nyt sain kerättyä upean kimpun auringonkukkia.
​
Suuret kiitokset tälle yksityiselle, ystävälliselle viljelijälle, joka tarjoaa iloa toisille.

Hakasalmen huvilassa on upea valokuvanäyttely, jonne onneksi vielä ehdin. Näyttely nimittäin loppuu nyt viikonloppuna. Hakasalmen huvila on jo itsessään ihana paikka, mutta nyt siellä on saksalaisen Volker von Boninin valokuvia esillä. Kuvat on otettu Helsingistä 1950-80 luvuilta. Kuvista näkee kuinka Helsinkiä on rakennettu vuosikymmenten ajan.

​Oli ihana katsella tuttuja paikkoja, vanhoja autoja ja tuon ajan pukeutumista. Kuvat on isoja ja selkeitä, niistä näkee tarkasti meneillään olevat rakennustyömaat ja tapahtumat. Kuvista tuli mieleen paljon muistoja lapsuudesta, varsinainen nostalgiamatka. Vanhat autot kiinnostavat aina. Isäni toimi noina vuosina kuorma-autoilijana Helsingissä, joten katselin olisiko näkynyt tuttuja kuorma-autoja. Toisaalta muotia on aina kiva seurata, valtava on muutos 1950-luvun pukeutumisesta tähän päivään. Harmi, että ei tullut käytyä jo aikaisemmin tässä näyttelyssä. Olisin käynyt siellä mielelläni uudestaan.

Iloinen ja värikäs ooppera Savonlinnan oopperajuhlilla, nimittäin Myyty morsian. Oopperat ovat useinmiten hyvin traagisia tai sotaisia, aina joku kuolee. Nyt ei kukaan kuollut, nyt rakastavaiset saivat lopulta toisensa monen mutkan ja kommelluksen jälkeen.

​Myyty morsian on Bedrich Smetanan ooppera, jonka esitti Prahan kansallisooppera. Myyty morsian on Tsekeissä hyvin suosittu ooppera. Siitä on tehty monenlaisia versioita. Savonlinnassa näimme version, jossa oli meneillään oopperan harjoitukset. Pääosan Marenkaa esitti kaksi sopraanoa, jotka lauloivat todella upeasti. Esitys oli hieman sekava, kun esiintyjät vaihtelivat yhtäkkiä. Aluksi kaikki olivat omissa vaatteissa, mutta lopuksi esiintymisasuissa. Jos ei ollut ennakkoon tutustunut ohjelmaan, olisi varmasti ollut ihan pihalla.

Tanssiryhmä teki upean suorituksen. Apinat hyppivät tramboliineilla todella taitavasti ja tanssivat vauhdikkaasti. Sitä oli ilo katsella. Kuoro oli iso ja mahtava ja orkesteri soitti kaunista musiikkia upeasti. 

Tällä kertaa Porin sää jazzlauantaina suosi kävijöitä. Aurinko paistoi melkein koko päivän. Illalla tuli ihan pienet sadekuurot, mutta ne ei juurikaan kastelleet. Vain pienet ohikiitävät pitvet. Ilta oli harvinaisen lämmin. Vielä pois lähtiessäkin yöllä oli todella lämmin. Minulla oli lämmintä vaatetta ja sadevarusteet mukana, eikä kumpiakaan tarvinnut. Hyvä niin!

Tunnelma Kirjurinluodolla oli hieman vaisu, koska  kävijöitä oli paljon vähemmän kuin yleensä. Myös esiintyjäkaarti oli jotenkin lattea. Minulle suurin osa esiintyjistä olivat aika tuntemattomia, ei ollut yhtään sellaista megatähteä, niinkuin yleensä. Olli Ahvenlahden New Quintet ja Anna Puu olivat minusta parhaat.

Varasimme tänävuonna liput Satakunnan kansan loungeen ja se olikin hyvä idea. Heillä oli valtava katosalue jossa oli myynnissä ruokaa ja juomaa. Katos oli hyvä sekä auringon suojana että sade suojana. Siellä oli mukavia tuoleja sekä katoksessa että nurmella. Siellä oli mukava istuskella ja nauttia musiikista. Mikä parasta, loungealueella oli omat, kunnon vesivessat. Ei tarvinut lähteä kävelemaan kauas Bajamaja-alueelle. 

Upea ilta Savonlinnan oopperajuhlilla jälleen kerran. Wagnerin Lohengrin kesti neljä ja puoli tuntia, mutta aijan kulumista ei huomannutkaan kun oli mielenkiintoista katsottavaa ja kaunista musiikkia kuultavana. Kaksi väliaikaa olivat ihan paikallaan. Hyvä päästä vähän jalottelemaan ja herkuttelemaan. Olavinlinnan näyttämö on valtava ja haastava lavastajalle, mutta tähän tarinaan iso näyttämö ja jykevät linnanmuurit sopivat hyvin. Oopperan kuoro on valtava ja heidän ollessa näyttämöllä tilaa ei ollut yhtään liikaa. 

Tarina on vanha ritaritarina jossa ritari saa kauniin vaimon, mutta joutuukin lopuksi luopumaan vaimosta ja maallisesta elämästä. Solistit olivat kaikki hyviä. Karita Mattila esitti pahaa juonittelijaa ja lauloi upeasti, Morsianta eli Elsaa esitti Sinead Campbell Wallace. Hänellä oli rankka rooli. Hän oli lavalla melkein koko ajan ja lauloi sopraanon osan kertakaikkisen upeasti. Kurokohtaukset olivat mahtavia, kun yli sata kuorolaista laulaa yhdessä ja musiikki pauhaa. Siinä ihokarvat nousevat pystyyn.