Käymme Vuokatin Katinkullassa muutaman kerran vuodessa ja sieltä kävimme tutustumassa Kajaanin nähtävyyksiin. Aloitimme herkullisilla leivoskahveilla Pekka Heikkisen leipomossa, josta ostimme myös kehuttua ruisleipää ja pasteijoita. Siellä on leivottu jo yli sata vuotta perinteistä juureen leivottua ruisleipää, joten sitä oli saatava.

Vierailimme Kajaanin kirkossa, joka on hyvin kauniisti koristeltu puukirkko. Eino Leinon patsaalta lähdimme Paltaniemeen Eino Leinon muistotalolle. Se on rakennettu Eino Leinon kotitalon piirustusten mukaan. Siellä saimme oppaaksemme asiantuntevan Raimo Reinikaisen, joka kertoi talon historiasta ja vaiheista. Talossa asui ensin Elias Lönnrot ja myöhemmin Eino Leino. Luin äskettäin Hannu Mäkelän Eino Leino kirjan, joten oli mielenkiintoista päästä katsomaan hänen kotitaloaan ja valokuvia hänen elämästään.

Illalla oli vielä vuorossa kesäteatteri, joka sijaitsi tuon talon lähellä. Paltaniemen kesäteatteri esitti Hella Wuolijoen Muurumäen Hetan. Se oli hauska näytelmä vanhan ajan malliin. Ilta oli hyvin tuulinen, joten oli vähän vaikea kuulla joidenkin vuorosanoja, mutta juonessa pysyi kuitenkin.

Seuraavana päivänä kävimme vielä Sotkamon Aatos-talossa katsomassa Kaj Stenvallin taidenäyttelyn, jossa oli esillä tuttuja ankkamaalauksia, mutta olihan siellä myös Putin, Trump ja meidän Stubb. Näiden kulttuuririentojen jälkeen oli vuorossa ulkoilua ja rentoutumista Katinkullan kylpylässä.

Kävimme tutustumassa Järvenpäässä Villa Kokkoseen, joka on Alvar Aallon suunnittelema talo säveltäjä Joonas Kokkoselle. Talo toimii nykyisin museona ja sinne on aina varattava paikka museokierrokselle. Yksin sinne ei pääse ollenkaan kiertelemään. Oppaana toimi hyvin asiansa osaava nuorimies, joka kertoi paljon talon suunnittelusta, valmistumisesta ja elämästä talossa. Alvar Aalto suunnitteli hyvin vähän yksityistaloja, mutta Joonas Kokkonen oli hänen ystävänsä, joten hänelle Alvar suunnitteli toiveiden mukaisen talon. Talo on kuulemma hyvin samanlainen kuin Villa Mairea Noormarkussa, mutta pienempi.

Nythän Alvar Aalto on saanut upean tunnustuksen, kun Alvar, Aino ja Elissa Aallon Suomeen suunnittelemasta kohteesta muodostuva Aalto works-sarja on hyväksytty Unescon maailmanperintöluetteloon. Tämä talo ei kuulu niihin, mutta Villa Mairea kuuluu.

Savonlinnan oopperajuhlilla soi kaunis Verdin musiikki, kun kävimme katsomassa Nabuccon. Musiikki ja suuret kuorokohtaukset olivat upeata kuunneltavaa, toki solistitkin lauloivat hyvin. Kuoron osuus korostui, koska tässä oopperassa kuoro on lähes kaikenaikaa näyttämöllä ja äänessä ja siitähän minä pidän. On suuri nautinto kuunnella, kun satapäinen kuoro laulaa. Se voima on mahtava, erityisesti Olavinlinnan kivimuurien ympäröimänä.

Solisteista Abigaillen osan esittänyt Marigona Oerkezi lauloi upeasti ja myös esitti ilkeän ja vallanhimoisen osansa loistavasti. Myös basso Timo Riihonen oli mahtava, sen sijaan Nabuccoa esittänyt Damiano Salerno lauloi kyllä hyvin, mutta hän ei ulkoiselta olemukseltaan ollut valloittaja kuninkaan oloinen, etenkin kun hänellä oli aluksi pitkä sininen hame päällä. Puvustus oli muutenkin vähän outoa. 

Kulisseina toimi hienosti kaksi tornia, jotka muuntautuivat aina tilanteen mukaan. Välillä solisti lauloi ylhäällä tornissa, jolloin ääni kuului upeasti. Outoja oli joukko rampoja ja vammaisia, jotka vaelsivat esityksessä. En ymmärtänyt heidän merkitystään.

​Kokonaisuutena hyvin näyttävä ja upea esitys.

Haaveilin pitkään ruusukukkapenkistä, mutta kun piha on savimaata, ei se ole ihan hekppoa. Ruusut vaativat syvän ja hyvän mullan. Nyt vihdoin ruusut kukoistavat pihallani. On ihana seurata niiden kukkimista ja tuoksu on aivan huumaava.

Kolme ta neljä vuotta sitten poika kaivoi pienellä kaivinkoneella vanhan kukkapenkin kohdalle kuopan. Seuraavana kesänä mies teki kivilaatoista reunat  ja syksyllä tilasin siihen suuret säkilliset multaa. Sitten oli vielä odotettava seuraavaan kevääseen, että pääsin ostamaan ruusuntaimia ja istuttamaan. Nyt sitten tyytyväisenä kitken ja hoidan ruusupenkkiäni. Viime talven taimet kestivät hyvin, toivottavasti jatkossakin.

Vihdoin alkaa kasvihuoneessa tomaatit kypsyä ja maku on aivan eri kuin kaupasta ostetut. Maut vahtelevat lajeittain, mutta maukkaita ovat kaikki. Pienet kirsikka- tai luumutomaatit ovat ehdottomasti parhaita. Nyt ensimmäiseksi kypsyy Pefita ja Tiny tim. Kasvihuoneen mansikoita, salaattia, tilliä, basilikaa ja korianteria on syöty jo pidempään.

Tuntuu todella hyvältä, kun pitkän uurastuksen jälkeen, saa nauttia sadosta. Tomaatin siemenet laitoin itämään jo tammikuun lopulla ja siitä lähtien olen niitä kastellut, koulinut ja hoivannut. Siirsin taimet kasvihuoneeseen vapun tienoissa, jolloin taimet olivat hyvin honteloita, mutta pian ne voimistuivat ja innostuivat kasvamaan ja kukkimaan. Nyt niissä on paljon tomaatin alkuja, vielä kestää että tulee runsaampaa satoa. 

Viikko Vuokatissa oli todella kylmä ja epävakainen tällä kertaa. Lämmintä oli 5-10 astetta, tuuli oli todella kova ja välillä sataa tihutti, hetken jopa räntää. Onneksi pääsee aina Katinkullan kylpylään uimaan ja saunomaan. Erityisesri pidän savusaunan pehmeistä löylyisrä.

Vuokatissa on paljon merkittyjä lenkkipolkuja, eri pituisia eri kuntoisille liikkujille. Tälläkertaa kiersimme Sotkamon Hiukan hiekkarannalta lähtevän 4 kilometrin luontopolun. Se kulkee upeassa harjumaisemassa. Ensin polku kulkee ylös ja alas harjulla ja loppumatka rannan tuntumassa korkealla rinteen päällä. Polku on hyvin merkitty, eksymään ei pääse.

Maisemat järvelle ovat upeat, välillä on pysähdyttävä ihailemaan niitä. Nyt tällä kertaa vesi Nuasjärvessä oli hyvin matalalla, joten hiekkaranta oli valtavan leveä. Auringonottajia ei tälläkertaa ollut, koska sää oli kylmä ja tuulinen.

Juha Hurmeen kirjoittama näytelmä Eino Leinosta Kajaanin kaupunginteatterissa on mainio. Se kertoo yhdestä päivästä Eino Leinon elämässä vuonna 1905. Se ei kuvaa kuitenkaan mitään tiettyä historiallista tapahtumaa, vaan se on komediallinen kuvaus Einosta, hänen läheisistään ja hänen hyvin impulsiivisestä elämästään. Eino Leino on tunnettu etenkin runoilijana, mutta tässä näytelmässä tuodaan esiin myös hänen näytelmäkirjallisuutensa.

​Näytelmää oli todella mielenkiintoista katsoa. Luin Eino Leinon elämäkerran äskettäin, joten näytelmää oli helppo seurata, kun oli hieman taustatietoa. Juoni on yllätyksellinen ja hauska, niinkuin komedian kuuluukin. Juha Hurme osaa kirjoittaa sarkastisen hauskasti ja älykkäästi. Näyttelijät ovat kaikki hyviä ja kulissina toimii isoja kirjaimia(Eino Leino),  joita pyöritellään ja siirellään tarpeen mukaan.

Suomen lasimuseossa Riihimäellä on aina mukava piipahtaa. Siellä on upea kokoelma Riihimäenlasin vanhoja lasiesineitä. Sieltä on hauska löytää omia tuttuja esineitä, joita on tullut äidin tai anopin jäämistöstä.  Museon alakerrassa on hyvä lounaspaikka ja vaikutti myös suositulta. Tupa oli täynnä asiakkaita, joista suurin osa eläkeläisiä. Ruoka oli hyvää la ravintila viihtyisä.

​Tällä hetkellä museossa on Timo Sarpanevan 100 vuotisnäyttely KUPLA-Lasiin vangittu. Hän toimi pitkään Iittalan lasitehtaalla muotoilijana ja toteutti vanhaa tikkupuhaltamisen menetelmää, jossa kuummaan lasiin tehdään syvennys ja siihen painetaan märkä puutikku, jolloin vesihöyry muodostaa kuplan lasin sisään. Näitä upeita lasiesineitä on näyttelyssä runsaasti esillä, tunnetuin niistä lienee Orkidea.

Lasimuseon toisessa kerroksessa on esillä Murano-lasia, kauniita, värikkäitä lasiesineitä.

Kevät on tänä vuonna etuajassa. Sinivuokot ovat kukkineet jo pari viikkoa ja nyt löytyi ensimmäiset valkovuokot. Yleensä ne kukkivat vasta toukokuussa äitienpäivän aikaan. Krookuksia on saanut myös ihastella jo muutaman viikon.  Lumet sulivat jo maaliskuun alkupuolella, joten on ollut ihanaa puuhailla puutarhassa. Olen siivonnut kasvihuoneen ja kohta pääsen siirtämään sinne tomaatin taimet.

​Mökillä jäät ovat jo sulaneet ja kuivat lehdet odottavat haravointia. Näin jopa ensimmäisen sitruunaperhosen lentävän. Saimaan veden pinta on hyvin alhaalla kuten oli viime keväänäkin. Muutamia joutsenia ja vesilintuja uiskenteli järvellä. Lenkillä näin kukkivan näsiän. Kevät on ihanaa aikaa, kun saa seurata luonnon heräämistä uuteen kauteen.

Komedia todellakin. Helsingin Kaupunginteatterissa menee Komedia pankkiryöstöstä, jossa pankkiryöstäjät havittelevat pankissa säilössä olevaa valtavaa timanttia. Ryöstäjien joukkoon kuuluu pankinjohtajan tyttären poikaystävä ja myös entinen poikaystävä. Pankissa odotetaan toimittajaa tekemään juttua suuresta timantista, mutta paikalle saapuukin ryöstäjä ja tästä alkaa varsinainen väärinkäsitysten sekamelska.

Näytelmässä vauhti on päätähuimaava, ihmisiä tulee ja menee kaiken aikaa. Tilanteet vaihtuvat vauhdikkaasti. Kun joku poistuu ovesta saapuu jo seuraava vauhdilla toisesta ovesta ja ymmärtää tilanteen aivan väärin. Teksti on mainiota, hauskoja sanaleikkejä, joille saa nauraa kaiken aikaa. Näyttelijäsuoritukset ovat kaikki upeita, erityisesti nuori Linnea Leino on loistava, puhumattakaan Risto Kaskilahdesta. 

Esitys kestää kaksi ja puoli tuntia. Väliajan alkaessa ihmettelin miten se nyt jo alkaa. Vastahan tässä päästiin alkuun. Aika kuluu nopeasti kun on hauskaa ja mielenkiintoista katsottavaa. Nauraa sai oikein kunnolla.

Kuvat Helsingin Kaupunginteatteri Otto-Ville Väätäinen