Komedia todellakin. Helsingin Kaupunginteatterissa menee Komedia pankkiryöstöstä, jossa pankkiryöstäjät havittelevat pankissa säilössä olevaa valtavaa timanttia. Ryöstäjien joukkoon kuuluu pankinjohtajan tyttären poikaystävä ja myös entinen poikaystävä. Pankissa odotetaan toimittajaa tekemään juttua suuresta timantista, mutta paikalle saapuukin ryöstäjä ja tästä alkaa varsinainen väärinkäsitysten sekamelska.

Näytelmässä vauhti on päätähuimaava, ihmisiä tulee ja menee kaiken aikaa. Tilanteet vaihtuvat vauhdikkaasti. Kun joku poistuu ovesta saapuu jo seuraava vauhdilla toisesta ovesta ja ymmärtää tilanteen aivan väärin. Teksti on mainiota, hauskoja sanaleikkejä, joille saa nauraa kaiken aikaa. Näyttelijäsuoritukset ovat kaikki upeita, erityisesti nuori Linnea Leino on loistava, puhumattakaan Risto Kaskilahdesta. 

Esitys kestää kaksi ja puoli tuntia. Väliajan alkaessa ihmettelin miten se nyt jo alkaa. Vastahan tässä päästiin alkuun. Aika kuluu nopeasti kun on hauskaa ja mielenkiintoista katsottavaa. Nauraa sai oikein kunnolla.

Kuvat Helsingin Kaupunginteatteri Otto-Ville Väätäinen

Taas on kevätmessut Helsingissä kierretty ja koluttu läpi. Siellä oli jälleen kerran paljon ihanaa ideaa kevääseen ja kesään pihalle ja mökille. Parasta mielestäni on aina ideapihat, johon on rakennettu kauniita, erilaisia pihakokonaisuuksia. Sieltä löytyy laatoituksia, tekonurmea, kukkapenkkejä, suihkulähteitä, pihakalusteita, paljuja ym ym. Alueella on ihana kävellä ja katsella ympärille ja kerätä hyviä ideoita omaan pihaan.. Valtavastihan messuilla on muutakin, kuten kodinsisustamista, retkeilyä, ruokailua ja yläkerrassa koko halli täynnä golf-asiaa.

Meillä on harkinnassa laiturin uusiminen mökillä, joten pyörimme laitureiden ympärillä ihmitellen ja vertaillen ominaisuuksia. Upeita ovat ja onhan niillä hintaakin aikalailla. Siemeniä, mukuloita ja kukkia ostin tälläkertaa. Ostin kallankukkien mukuloita. Niitä en ole aikaisemmin kasvattanutkaan. Myyjä antoi tarkat ohjeet kasvattamiseen, joten toivottavasti saan ne kasvamaan ja kukkimaan. Hän korosti, että ne pitää istuttaa laihaan multaa, muuten ne kasvattavat vain pitkiä vihreitä lehtiä.

Nyt on vain kova kevään odotus. Tomaatintaimet kotona ovat jo hyvällä alulla ja kasvihuoneen siivou aloitettu. Laitoin kasvihuoneeseen salaattia ja tilliä pienet erät  kasvamaan. Katsotaan tuleeko mitään, aina on kiva kokeilla.

Ihanaa olla taas Thaimaan lämmössä. Olimme viime vuonna tässä samassa hotellissa, Hua Hinin Hayat Regencyssä. Ihastuimme paikkaan ja sen upeaan palveluun niin paljon että tulimme uudestaan. Yleensä olemme käyneet eri lomakohteissa sen vuoksi että on aina mielenkiintoista nähdä uusia paikkoja. Olemmeko tulleet vanhoiksi, kun halusimme tuttuun, turvalliseen paikkaan ja taas Aurinkomatkojen järjestämälle matkalle. Helppoa, kun kaikki on järjestetty valmiiksi.

Uudessa hotellissa on aina selvittelemistä ja ihmettelemistä, miten toimitaan ym. Nyt se pähkäily oli pois. Oli tutut paikat, tutut tavat ja jopa tuttuja tarjoilijoita, jotka tunnistivat meidät. Tosin pari ongelmaa meillä oli kuitenkin.

Tullessamme hotelliin saimme huoneen jossa ei ollut parveketta. Voi mikä pettymys! Äkkiä takaisin respaan kysymään voisiko huoneen vaihtaa. Sillä hetkellä ei ollut vapaana yhtään parvekkeellista huonetta, mutta kahden päivän kuluttua saimme sellaisen. Taas upeata palvelua.

Toinen ongelmamme oli paksu peitto, jonka alla hikoilimme koko yön. Aamulla totesin, että peitto oli untuvaa, joten ei ihme että oli kuuma. Saimme ohuemman peiton ja paremman yöunen. Loppuloma sujui lämmöstä ja lepäilystä nauttien.

Huomasimme, että monet turisteista tässä hotellissa ovat käyneet täällä jo useina vuosina ja tuntevat toisensa. Paljon on saksalaisia, ruotsalaisia ja englantilaisia, vain vähän suomalaisia.  Tunnelma on iloinen ja ystävällinen, kaikki tervehtivät toisiaan ja sekaan on helppo solahtaa.

Uima-altaat ovat aivan mahtavat. Toisesta uima-altaasta lähtee kanava joka luikertelee hotellin puutarhassa ohi hotellihuoneiden ja palaa sitten isoon altaaseen. Päivän kuntoiluna olemme uineet tuon lenkin joka päivä. Pieni pätkä siitä näkyy yläpuolella kuvassa.

​Äkkiä se kaksi viikkoa täällä kului. Huomenna aamulla lähdemme pitkälle kotimatkalle. Saapa nähdä tulemmeko taas ensivuonna.

Nyt on molemmat vyöruusurokotukset otettu. Ensimmäisen otin lokakuussa ja toisen nyt helmikuussa. Vyöruusurokotusta suositellaan kovasti meille ikääntyville, koska vyöruusu on todella ikävä infektiotauti. Se aiheuttaa rakkulaisen ihottuman, kuumetta ja hermokipua. Se on kuulemma todella viheliäinen tauti.

​Ensimmäisen rokotuksen jälkeen oli seuraavana päivänä hieman väsynyt olo, rokotuskohta oli kipeä ja hieman lihaksia särki. Toisen rokotuksen jälkeen olo oli aika kaamea. Otin rokotuksen perjanrai-iltaana ja lauantain oli aivan sairas väsymyksestä. Väsymyksen lisäksi oli etovaolo koko päivän ja päätä ja lihaksia särki. Koko päivä meni sohvalla maaten. Onneksi ei ollut mitään sovittua menoa tai tekemistä. Sunnuntaina oli sitten jo parempi olo, vain hieman väsynyt. Silloin jaksoin jo lukea Monika Fagerholmin Finlandia-palkinnon voittanutta kirjaa.

On aina ihanaa ottaa uusi kosmetiikkatuote käyttöön. Käytän purkit aina säästäväisesti loppuun asti ja alan jo ennen sitä miettimään minkä tuotteen otan seuraavaksi käyttöön. Jonkin verran minulla on vakiotuotteita, joita käytän jatkuvasti. Sellainen on esimerkiksi Sensain lotion II. Se on hoitovesi jota käytän aina ihonpuhdistuksen jälkeen aamuin illoin. Se kosteuttaa upeasti ihoa puhdistuksen jälkeen. Etenkin suihkun jälkeen iho tuntuu ihan kaamean kuivalta ja kiristävältä, mutta olo helpottuu heti kun saan levitettyä ja paineltua Sensain Lotionin iholle. Toinen vaihtoehto on Sensai Absolute silk micro mousse treatment. Se on upea hoitovesi vaahtomaisena.

​Tämän hetken uutuus käytössäni on Sensai Absolute silk micro mousse wash. Se on aivan ihana puhdistusvaahto kasvoille. Se on pehmeän ylellinen, todella riittoisa vaahto, joka ei tee ihosta natisevan kuivaa, mutta puhdistaa hyvin. Sitä tulee ottaa mahdollisimman pieni määrä, sellainen viinirypäleen kokoinen pallo, levitetään iholle, pyöritellään ja huuhdellaan lämpimällä vedellä pois. Ihana! 

Voiteena, uutena tuotteena avasin juuri Biothermin Uplift creamin. Se on täyteläinen, persikan värinen voide, joka kiinteyttää ja kosteuttaa ihoa. Sen persikan värin ansiosta voide heleyttää ihoa. Ostin voiteen jostain kampanjasta, se on 75 ml, joten voidetta riittää pitkäksi aikaa. 

Nyt kovien pakkasten aikaan iho kuivuu aivan hurjasti. Se vaatii erityistä hoitoa. Hoitovesi ja seerumi ensin ja siihen täyteläinen voide päälle. Naamioita on myös hyvä käyttää usein. Ulkoilemaan lähtiessä meikkivoiteesta saa hieman suojaa kylmyyttä vastaan. Se on muistettava, että iholle levitettävät tuotteet pitää laittaa hyvissä ajoin ennen pakkaseen menoa, jotta kaikki kosteus on imeytynyt tai haihtunut iholta.

Mahtava meno ja meininki Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä, kun Petra Ahola, Aimo Räsänen ja Martti Suosalo esittävät Sirkku Peltolan kirjoittaman Kärpäset näytelmän. Siinä veljekset näkevät pitkästä aikaa äidin hautajaisissa. Heidän hyvin erilaiset uransa ovat vieneet heidät erilleen eivätkä he ole nähneet vuosiin. Bussikuskiveli on seurannut oopperalaulajaveljen elämää mediasta, kun itse on elelly äidin kanssa ja hoitanut äitiä kotona niin pitkään kuin vain oli mahdollista.

Näytelmä on vauhdikas ja hauska. Monenlaista kommellusta sattu ja tapahtuu. Vaikka näyuttelijöitä on vain kolme, on hahmoja paljon enemmän. Näyttelijän siirtyessä kulisseihin tulee hän uudessa hahmossa jo samintien takaisin. Etenkin Petra Ahonen muuttuu hetkessä aivan toisenlaiseksi tyypiksi. Aivan uskomatonta menoa. Nauraa saa oiken kunnolla.

Ennen teatteriin menoa kävimme syömässä Ravitsemusliike Aistissa, joka sijaitsee samassa korttelissa kuin teatteri. Se on pieni, maalaishenkinen ravintola jossa oli taas hyvä palvelu ja maukas ruoka. 

Intian matkan odotettu kohde oli Taj Mahal Agrassa. Olin vuosia haaveillut pääsystä katsomaan tuota upeata hautamuistomerkkiä ja nyt toiveeni toteutui. Upeahan se sitten olikin. Valkoisena hohtava marmorinen, aivan kuin pitsinen hautamausoleumi oli kuin sadusta.

Taj Mahalin rakennutti 1600-luvulla maata hallinnut suurmoguli Shah Jahan kuolleen vaimonsa muistoksi ja hautamausoleumiksi. Tuolloin moguleilla oli useita vaimoja, mutta tämä oli mogulin rakkain vaimo Mumtaz Mahali, joka kuoli synnytettyään 14 lapsen. 

Taj Mahal sijaitsee joen rannalla ja on valtavan suuri alue. Rakennusta ympäröi kaunis puutarha, vesialtaineen ja käytävineen. Rakennuksesta ja puutarhasta on pidetty hyvää huolta. Uskomatonta, että paikka on melkein kuusisataa vuotta vanha. Mausoleumiin pääsee sisälle katsomaan itse hautaa. Suurmoguli Shah Jahan on haudattu vaimonsa viereen, vaikka hän oli alunperin halunnut rakennuttaa itselleen samanlaisen rakennuksen mustasta marmorista joen toiselle puolelle, mutta hänen poikansa esti sen.

Prinsessa Diana kävi Taj Mahalilla vuonna 1992 ja hänestä on otettu kuva, kun hän istuu juuri samalla tuolilla kuin minä kuvassa. Opas kertoi meille jo ennen Taj Mahalille menoa, että siellä saattaa paikalliset ihmiset tulla pyytämään samaan kuvaan meidän länsimaalaisten kanssa. Niinhän siinä kävi, että pääsin useampaankin kuvaan. Tuntui aika hassulta, mutta ymmärrettävältä. Taj Mahalilla käy myös paljon ihmisiä ympäri Intiaa ja monille me länsimaalaiset saatamme olla hyvinkin vieras näky.

Intian kiertomatkan ohjelmaan kuului tutustuminen Ranthambhoren kansallispuistoon ja nähdä siellä suojeltu Intiantiikeri. Tiikerit ovat tänäpäivänä suojeltuja, koska niiden määrä oli  jo hälyttävän pieni salametsästäjien metsästettyä niitä liikaa. Ranthamboren suojelualueella asuu 60-70 tiikeriä.

Lähdimme liikkeelle aamuvarhain pienien kuorma-autojen kyydissä. Istuimme auton lavalle kiinnitetyissä istuimissa. Kyytiimme tuli luonnonsuojelualueen oma opas, joka näytti ja kertoi eläimistä joita näimme. Aamu oli hyvin viileä, onneksi saimme hotellista huopia mukaan. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava. Maisemat olivat upeat; eläimiä, kukkuloita, jokia, puroja, lampia vehreitä puita, heinikkoa ja kallioita.

Näimme paljon eläimiä ja retki oli upea, mutta tiikeriä emme nähneet. Opas tarkkaili koko ajan ympäristöä, mutta tiikerit pysyivät piilossa. Näimme sensijaan krokotiileja, apinoita, villisikoja, kilpikonnan, kauriita, pöllöjä, riikinkukkoja, papukaijoja ja paljon muita lintuja. Hieno reissu!

Intianmatka jatkui bussilla Jaipuriin joka tunnetaan myös nimellä vaaleanpunainen kaupunki. Tosin ei se ole vaaleanpunainen vaan terracotan värinen. Siellä kävimme City palatsissa ja Amberin linnoituksess. Illalla kävimme avojeepillä ajelulla kaupungilla, jossa oli paljon upeasti valaistuja rakennuksia. Yllä olevassa kuvassa on Albert Hall Museum iltavalaistuksessa.

City Palace Jaipurissa oli kaunis palatsi, joka oli rakennettu maharadzalle. Ennen Intian itsenäistymistä 1947 Intiassa oli noin 600 kuningaskuntaa, joiden hallitsijaa eli kuningasta kutsuttiin maharadzaksi. Palatsin alueella asuu nykyisinkin maharadzan jälkeläinen.

Turbaanipäiset vartijat esittelivät meille kuinka turbaani sidotaan. Ensin he purkivat yhden heistä turbaanin, se oli ehkä 3-4 metriä pitkä kangaskaistale. Sitten he näppärästi kietoivat sen takaisin päähän. Uskomaton suoritus.

Seuraavana päivänä tutustuimme Amberin linnoitukseen, joka on rakennettu 1500-luvulla korkealle kukkulalle. Bussimme ei sinne päässyt lähelle, joten siirryimme jeeppeihin, jotka hurauttivat meidät jyrkkää mäkeä portille. Matkan olisi voinut tehdä myös elefantin kyydissä, mutta onneksi Albatrossin matkatoimiston periaatteisiin kuuluu että ei käytetä eläinvoimaa. Elefantit näyttivät säälittäviltä kun ne kapusivat hiljaa jyrkkää mäkeä ylös.

Linnoituksen rakennukset ja sisäpihat olivat upeat. Opas vielä muistutti meitä siitä, että kun linnoituksessa asui maharadza hoviväkineen oli lattialla paksut ylelliset matot, seinä maalattu kauniilla kuvioilla, seinillä seinävaatteita ja huoneissa ylellisiä huonekaluja. On se mahtanut näyttää erilaiselta.

Aikamoinen kulttuurishokki kun saavuimme Delhiin ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Liikenne on aivan kaameata. Autoja, busseja, mopoja, polkupyöriä ja riksoja on valtavasti ja kaikilla kova kiire eteenpäin ja tämän lisäksi seassa poukkoilee valtava määrä ihmisiä. Torvet soi ja kaaos on aivan infernaalinen.

​

Olemme Albatrossin Intian kultainen kolmio-matkalla ja ensimmäisen päivän vietimme Delhissä. Saavuimme lentokentälle jo varhain aamulla, joten ehdimme nähdä paljon ennenkuin pääsimme hotelliin. Kiertelimme katselemassa nähtävyyksiä bussilla, jonka jälkeen siirryimme polkupyöräriksojen kyytiin ja teimme pitkän lenkin vanhassa kaupungissa. Se oli kyllä hurja kokemus.
Riksat puikkelehtivat pienillä  töyssyisillä kujilla ihmisten ja mopojen seassa kovaa vauhtia,  Monen monta kertaa näytti siltä, että nyt tuli kolari, mutta ei ihan. Onneksi!

Delhissä on upeita palatseja. Me kävimme tutustumassa Lakhsmi Narayanin temppeliin, jossa oppaamme kertoi hindulaisuudesta ja hindujen lukuisista jumalista. Temppelissä ei saanut kuvata, joten kuva on vain ulkopuolelta.

Illalla oli aika uupunut olo. Huonot unet lentokoneessa ja koko päivä liikkeellä tässä kaoottisessa kaupungissa.
​