Mahtava meno ja meininki Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä, kun Petra Ahola, Aimo Räsänen ja Martti Suosalo esittävät Sirkku Peltolan kirjoittaman Kärpäset näytelmän. Siinä veljekset näkevät pitkästä aikaa äidin hautajaisissa. Heidän hyvin erilaiset uransa ovat vieneet heidät erilleen eivätkä he ole nähneet vuosiin. Bussikuskiveli on seurannut oopperalaulajaveljen elämää mediasta, kun itse on elelly äidin kanssa ja hoitanut äitiä kotona niin pitkään kuin vain oli mahdollista.

Näytelmä on vauhdikas ja hauska. Monenlaista kommellusta sattu ja tapahtuu. Vaikka näyuttelijöitä on vain kolme, on hahmoja paljon enemmän. Näyttelijän siirtyessä kulisseihin tulee hän uudessa hahmossa jo samintien takaisin. Etenkin Petra Ahonen muuttuu hetkessä aivan toisenlaiseksi tyypiksi. Aivan uskomatonta menoa. Nauraa saa oiken kunnolla.

Ennen teatteriin menoa kävimme syömässä Ravitsemusliike Aistissa, joka sijaitsee samassa korttelissa kuin teatteri. Se on pieni, maalaishenkinen ravintola jossa oli taas hyvä palvelu ja maukas ruoka. 

Intian matkan odotettu kohde oli Taj Mahal Agrassa. Olin vuosia haaveillut pääsystä katsomaan tuota upeata hautamuistomerkkiä ja nyt toiveeni toteutui. Upeahan se sitten olikin. Valkoisena hohtava marmorinen, aivan kuin pitsinen hautamausoleumi oli kuin sadusta.

Taj Mahalin rakennutti 1600-luvulla maata hallinnut suurmoguli Shah Jahan kuolleen vaimonsa muistoksi ja hautamausoleumiksi. Tuolloin moguleilla oli useita vaimoja, mutta tämä oli mogulin rakkain vaimo Mumtaz Mahali, joka kuoli synnytettyään 14 lapsen. 

Taj Mahal sijaitsee joen rannalla ja on valtavan suuri alue. Rakennusta ympäröi kaunis puutarha, vesialtaineen ja käytävineen. Rakennuksesta ja puutarhasta on pidetty hyvää huolta. Uskomatonta, että paikka on melkein kuusisataa vuotta vanha. Mausoleumiin pääsee sisälle katsomaan itse hautaa. Suurmoguli Shah Jahan on haudattu vaimonsa viereen, vaikka hän oli alunperin halunnut rakennuttaa itselleen samanlaisen rakennuksen mustasta marmorista joen toiselle puolelle, mutta hänen poikansa esti sen.

Prinsessa Diana kävi Taj Mahalilla vuonna 1992 ja hänestä on otettu kuva, kun hän istuu juuri samalla tuolilla kuin minä kuvassa. Opas kertoi meille jo ennen Taj Mahalille menoa, että siellä saattaa paikalliset ihmiset tulla pyytämään samaan kuvaan meidän länsimaalaisten kanssa. Niinhän siinä kävi, että pääsin useampaankin kuvaan. Tuntui aika hassulta, mutta ymmärrettävältä. Taj Mahalilla käy myös paljon ihmisiä ympäri Intiaa ja monille me länsimaalaiset saatamme olla hyvinkin vieras näky.

Intian kiertomatkan ohjelmaan kuului tutustuminen Ranthambhoren kansallispuistoon ja nähdä siellä suojeltu Intiantiikeri. Tiikerit ovat tänäpäivänä suojeltuja, koska niiden määrä oli  jo hälyttävän pieni salametsästäjien metsästettyä niitä liikaa. Ranthamboren suojelualueella asuu 60-70 tiikeriä.

Lähdimme liikkeelle aamuvarhain pienien kuorma-autojen kyydissä. Istuimme auton lavalle kiinnitetyissä istuimissa. Kyytiimme tuli luonnonsuojelualueen oma opas, joka näytti ja kertoi eläimistä joita näimme. Aamu oli hyvin viileä, onneksi saimme hotellista huopia mukaan. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava. Maisemat olivat upeat; eläimiä, kukkuloita, jokia, puroja, lampia vehreitä puita, heinikkoa ja kallioita.

Näimme paljon eläimiä ja retki oli upea, mutta tiikeriä emme nähneet. Opas tarkkaili koko ajan ympäristöä, mutta tiikerit pysyivät piilossa. Näimme sensijaan krokotiileja, apinoita, villisikoja, kilpikonnan, kauriita, pöllöjä, riikinkukkoja, papukaijoja ja paljon muita lintuja. Hieno reissu!

Intianmatka jatkui bussilla Jaipuriin joka tunnetaan myös nimellä vaaleanpunainen kaupunki. Tosin ei se ole vaaleanpunainen vaan terracotan värinen. Siellä kävimme City palatsissa ja Amberin linnoituksess. Illalla kävimme avojeepillä ajelulla kaupungilla, jossa oli paljon upeasti valaistuja rakennuksia. Yllä olevassa kuvassa on Albert Hall Museum iltavalaistuksessa.

City Palace Jaipurissa oli kaunis palatsi, joka oli rakennettu maharadzalle. Ennen Intian itsenäistymistä 1947 Intiassa oli noin 600 kuningaskuntaa, joiden hallitsijaa eli kuningasta kutsuttiin maharadzaksi. Palatsin alueella asuu nykyisinkin maharadzan jälkeläinen.

Turbaanipäiset vartijat esittelivät meille kuinka turbaani sidotaan. Ensin he purkivat yhden heistä turbaanin, se oli ehkä 3-4 metriä pitkä kangaskaistale. Sitten he näppärästi kietoivat sen takaisin päähän. Uskomaton suoritus.

Seuraavana päivänä tutustuimme Amberin linnoitukseen, joka on rakennettu 1500-luvulla korkealle kukkulalle. Bussimme ei sinne päässyt lähelle, joten siirryimme jeeppeihin, jotka hurauttivat meidät jyrkkää mäkeä portille. Matkan olisi voinut tehdä myös elefantin kyydissä, mutta onneksi Albatrossin matkatoimiston periaatteisiin kuuluu että ei käytetä eläinvoimaa. Elefantit näyttivät säälittäviltä kun ne kapusivat hiljaa jyrkkää mäkeä ylös.

Linnoituksen rakennukset ja sisäpihat olivat upeat. Opas vielä muistutti meitä siitä, että kun linnoituksessa asui maharadza hoviväkineen oli lattialla paksut ylelliset matot, seinä maalattu kauniilla kuvioilla, seinillä seinävaatteita ja huoneissa ylellisiä huonekaluja. On se mahtanut näyttää erilaiselta.

Aikamoinen kulttuurishokki kun saavuimme Delhiin ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Liikenne on aivan kaameata. Autoja, busseja, mopoja, polkupyöriä ja riksoja on valtavasti ja kaikilla kova kiire eteenpäin ja tämän lisäksi seassa poukkoilee valtava määrä ihmisiä. Torvet soi ja kaaos on aivan infernaalinen.

​

Olemme Albatrossin Intian kultainen kolmio-matkalla ja ensimmäisen päivän vietimme Delhissä. Saavuimme lentokentälle jo varhain aamulla, joten ehdimme nähdä paljon ennenkuin pääsimme hotelliin. Kiertelimme katselemassa nähtävyyksiä bussilla, jonka jälkeen siirryimme polkupyöräriksojen kyytiin ja teimme pitkän lenkin vanhassa kaupungissa. Se oli kyllä hurja kokemus.
Riksat puikkelehtivat pienillä  töyssyisillä kujilla ihmisten ja mopojen seassa kovaa vauhtia,  Monen monta kertaa näytti siltä, että nyt tuli kolari, mutta ei ihan. Onneksi!

Delhissä on upeita palatseja. Me kävimme tutustumassa Lakhsmi Narayanin temppeliin, jossa oppaamme kertoi hindulaisuudesta ja hindujen lukuisista jumalista. Temppelissä ei saanut kuvata, joten kuva on vain ulkopuolelta.

Illalla oli aika uupunut olo. Huonot unet lentokoneessa ja koko päivä liikkeellä tässä kaoottisessa kaupungissa.
​

Oli sateinen, harmaa päivä, niin lähdettiin Espoon taidemuseo Emmaan. Siellä oli monta mielenkiintoista näyttelyjä kuten Kyösti Kakkosen lasi, keramiikka ja ryijynäyttely. Sieltä tuli löydettyä monia tuttuja esineitä. Helisevä metsä-näyttelyssä oli käytetty keppejä, oksia ja juurakoita ja niistä oli sommiteltu puita. Hauska idea tuoda metsä Emman karuun betonitilaan. Myös Verholla-Painokankaiden taide näyttelyssä tuli nostalgisia muistoja. Siellä esillä oli suuria upeita kankaita monilta vuosikymmenilta ja monilta suunnittelijoilta.

Aikamme käveltyämme tulimme Mauri Kunnaksen näyttelyyn. Se oli lapsille suunnattu alue, jossa ei saanut kävellä kengillä. Siellä mummun pieni alle vuoden vanha lapsenlapsi pääsi ryömimään pitkin lattiaa. Meille se oli paras paikka, kun sai katsella miten pieni ihminen tutki paikkoja ihmeissään.

Emmasta löytyy myös lounaspaikka, jossa söimme hyvän lounaan. Mukava sadepäivä, paljon katseltavaa ja suojassa sateelta.
​

Kävimme katsomassa Kajaanin Kaupungin teatterissa musiikkinäytelmän Armi Aavikko-siinä välissä oli elämä. Se kertooo Armi Aavikosta, joka kruunattiin Miss Suomeksi vuonna 1977. Pian sen jälkeen Armi alkoi esiintyä Dannyn kanssa ja joutui valtavaan mediamyllerykkseen.

Esitys oli hauska, vauhdikas ja yllätyksellinen ja lopuksi surullinen tarina Armi Aavikon elämästä.Siinä tulee selvästi esille lehdistön suuri paine ja kovat odotukset nuorta laulajaa kohtaan. Esityksessä on hienosti käytetty videotakniikkaa, jolla on saatu kuvattua lähikuvaa kasvoista näyttämön sivuilla oleville ruuduille. Paljon on myös aitoja kuvia Armista.

Olin tuolloin 70-80 luvulla kiinnostunut Armista, koska hän asui lähellä meitä ja oli suunilleen saman ikäinen kuin minä. Luultavasti olemme käyneet samaa koulua, mutta en silloin tuntenut Armia. Esitys toi mieleen omankin nuoruuden.

Viikkoon Tampereella sisältyi monenlaista tekemistä, teatteria, museoita ja ulkoilua. Meillä on viikko-osake Lapinniemen Kehräämössä. Se sijaitsee Tampereella kauniilla paikalla, järven rannalla ja siinä on upeat ulkoilualueet vieressä. Ikkunasta on näkymä venelaitureille ja kauempana näkyy Särkänniemi.

Heti alkajaisiksi kävimme katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa näytelmän Helene. Se kertoo taiteilija Helene Schjerfbeckistä ja hänen elämästään Hyvinkäällä 1900-luvun alussa. Olen lukenut kirjan, johon näytelmä perustuu, joten tarina oli tuttu. 
Pidin näytelmästä ja sen tunnelmasta. Helenen äiti oli vaikea ihminen ja se tulee selvästi esille näytelmässä, samoin Helenen intohimo maalaamiseen. Esityksessä on tanssia ja musiikkia sopivasti ja Heleneä näyttelevä Maiju Saarinen on upea.

Mummu ja ukki saivat vieraakseen tyttären ja nuorimman lapsenlapsen, joka on alle vuoden vanha. Sepä olikin mukavaa. Vietimme kolme ihanaa päivää yhdessä leikkien ja ihmetellen uutta ympäristöä. Kävimme Museokeskus Vapriikissa ja Museo Milavidassa. Pienestä pitäen mummu vie lapsenlapsia kulttuurin ääreen. 

Vielä viikon lopuksi kävimme katsomassa Oliver Twistin Tampereen Teatterissa. Se esitettiin Frenckellin näyttämöllä, joka on pieni ja tunnelmallinen. Tarina kertoo Oliverista, joka on viettänyt lapsuutensa köyhäintalossa ja karkaa sieltä Lontoon vaarallisille kaduille. 
Esitys on vauhdikas, hauska ja mukaansatempaava. Esityksessä on vain viisi näyttelijää, mutta he esittävät useita persoonallisia hahmoja. Lavasteet ovat upeat ja ne vaihtuvat hyvin nopeasti ja taas on uusi tilanne päällä. Oli mahtavaa seikkailla hetki Lontoon hämärillä ja vaarallisilla kujilla.

Olipa todella upea jazz-ilta Savoy-teatterissa torstaina. Antti Sarpilan yhtye soitti Oscar Petersonin 100 vuotis konsertissa ihanaa vanhaa jazzia. Pianisti Marian Petrescu soitti pianoa aivan uskomattoman upeasti ja solistina toimi Heta Halonen. Konsertin oli järjestänyt Suomen Perinnejazz ry.

Savoy-teatteri oli ihan täynnä innokkaita jazzin faneja. Tunsin itseni melkein nuoreksi yleisössä, jonka keski-ikä oli aika korkea. Sattui vielä niin hauskasti, että viereeni istui opiskelukaverini yli neljänkymmenen vuoden takaa.  Väliajalla oli mukava muistella opiskeluaikaa ja kavereita kosmetologokoulusta. Suurimmasta osasta opiskelukavereita ei tiedetty mitään. Molemmat olemme olleet yhteydessä muutamaan keveriin, mutta muut ovat kadonneet. Osa toimi kosmetiikan parissa työelämässä, mutta suurinosa siirtyi muille aloille. Nyt kaikki ovat jo eläkeiässä.

Taas olemme olleet viikon Vuokatin Katinkullassa. Säät ovat olleet todella helteiset ja aurinkoiset. Aluksi lämpötila oli 27-29 astetta ja se on minulla vähän liikaa, mutta onneksi loppupäivät olivat hieman viileämmät. Lenkkipolkujen maisemat ovat aivan mahtavat. Olemme lenkkeilleet Vuokatinvaaralla, Naapurinvaaralla ja Sotkamon Hiukanhiekoilla. Upeita merkittyjä patikkareittejä on täällä runsaasti.

Maasto on mäkistä, polut juurakkoiset ja kiviset, mutta fiilis on mahtava kun siellä punnertaa eteenpäin. Metsän hiljaisuus on aivan erityinen. Ympärillä on vain puita ja hiljaisuus. Siinä mieli lepää. Välillä sitten eteen avautuu upeita maisemia, lampia tai jylhiä kallioita. Hikisen lenkin jälkeen on mukavaa rentoutua Katinkullan kylpylän saunoissa.