Törmäsin upeaan auringonkukkapeltoon Savonlinnassa ja pellon reunassa oli kyltti, että ota iloksesi ja vie ystävällekin. Aivan mahtavaa! Ja mikä vielä parasta kyltissä roikkui oksasakset, joilla sai leikattua kukat. Näitä auringonkukkapeltoja on täällä pääkaupunkiseudulla myös, mutta aina on ongelmana kukkien leikkaaminen. Autossa kun ei juuri silloin satu olemaan mitään teräasetta. Nyt sain kerättyä upean kimpun auringonkukkia.
​
Suuret kiitokset tälle yksityiselle, ystävälliselle viljelijälle, joka tarjoaa iloa toisille.

Hakasalmen huvilassa on upea valokuvanäyttely, jonne onneksi vielä ehdin. Näyttely nimittäin loppuu nyt viikonloppuna. Hakasalmen huvila on jo itsessään ihana paikka, mutta nyt siellä on saksalaisen Volker von Boninin valokuvia esillä. Kuvat on otettu Helsingistä 1950-80 luvuilta. Kuvista näkee kuinka Helsinkiä on rakennettu vuosikymmenten ajan.

​Oli ihana katsella tuttuja paikkoja, vanhoja autoja ja tuon ajan pukeutumista. Kuvat on isoja ja selkeitä, niistä näkee tarkasti meneillään olevat rakennustyömaat ja tapahtumat. Kuvista tuli mieleen paljon muistoja lapsuudesta, varsinainen nostalgiamatka. Vanhat autot kiinnostavat aina. Isäni toimi noina vuosina kuorma-autoilijana Helsingissä, joten katselin olisiko näkynyt tuttuja kuorma-autoja. Toisaalta muotia on aina kiva seurata, valtava on muutos 1950-luvun pukeutumisesta tähän päivään. Harmi, että ei tullut käytyä jo aikaisemmin tässä näyttelyssä. Olisin käynyt siellä mielelläni uudestaan.

Iloinen ja värikäs ooppera Savonlinnan oopperajuhlilla, nimittäin Myyty morsian. Oopperat ovat useinmiten hyvin traagisia tai sotaisia, aina joku kuolee. Nyt ei kukaan kuollut, nyt rakastavaiset saivat lopulta toisensa monen mutkan ja kommelluksen jälkeen.

​Myyty morsian on Bedrich Smetanan ooppera, jonka esitti Prahan kansallisooppera. Myyty morsian on Tsekeissä hyvin suosittu ooppera. Siitä on tehty monenlaisia versioita. Savonlinnassa näimme version, jossa oli meneillään oopperan harjoitukset. Pääosan Marenkaa esitti kaksi sopraanoa, jotka lauloivat todella upeasti. Esitys oli hieman sekava, kun esiintyjät vaihtelivat yhtäkkiä. Aluksi kaikki olivat omissa vaatteissa, mutta lopuksi esiintymisasuissa. Jos ei ollut ennakkoon tutustunut ohjelmaan, olisi varmasti ollut ihan pihalla.

Tanssiryhmä teki upean suorituksen. Apinat hyppivät tramboliineilla todella taitavasti ja tanssivat vauhdikkaasti. Sitä oli ilo katsella. Kuoro oli iso ja mahtava ja orkesteri soitti kaunista musiikkia upeasti. 

Tällä kertaa Porin sää jazzlauantaina suosi kävijöitä. Aurinko paistoi melkein koko päivän. Illalla tuli ihan pienet sadekuurot, mutta ne ei juurikaan kastelleet. Vain pienet ohikiitävät pitvet. Ilta oli harvinaisen lämmin. Vielä pois lähtiessäkin yöllä oli todella lämmin. Minulla oli lämmintä vaatetta ja sadevarusteet mukana, eikä kumpiakaan tarvinnut. Hyvä niin!

Tunnelma Kirjurinluodolla oli hieman vaisu, koska  kävijöitä oli paljon vähemmän kuin yleensä. Myös esiintyjäkaarti oli jotenkin lattea. Minulle suurin osa esiintyjistä olivat aika tuntemattomia, ei ollut yhtään sellaista megatähteä, niinkuin yleensä. Olli Ahvenlahden New Quintet ja Anna Puu olivat minusta parhaat.

Varasimme tänävuonna liput Satakunnan kansan loungeen ja se olikin hyvä idea. Heillä oli valtava katosalue jossa oli myynnissä ruokaa ja juomaa. Katos oli hyvä sekä auringon suojana että sade suojana. Siellä oli mukavia tuoleja sekä katoksessa että nurmella. Siellä oli mukava istuskella ja nauttia musiikista. Mikä parasta, loungealueella oli omat, kunnon vesivessat. Ei tarvinut lähteä kävelemaan kauas Bajamaja-alueelle. 

Upea ilta Savonlinnan oopperajuhlilla jälleen kerran. Wagnerin Lohengrin kesti neljä ja puoli tuntia, mutta aijan kulumista ei huomannutkaan kun oli mielenkiintoista katsottavaa ja kaunista musiikkia kuultavana. Kaksi väliaikaa olivat ihan paikallaan. Hyvä päästä vähän jalottelemaan ja herkuttelemaan. Olavinlinnan näyttämö on valtava ja haastava lavastajalle, mutta tähän tarinaan iso näyttämö ja jykevät linnanmuurit sopivat hyvin. Oopperan kuoro on valtava ja heidän ollessa näyttämöllä tilaa ei ollut yhtään liikaa. 

Tarina on vanha ritaritarina jossa ritari saa kauniin vaimon, mutta joutuukin lopuksi luopumaan vaimosta ja maallisesta elämästä. Solistit olivat kaikki hyviä. Karita Mattila esitti pahaa juonittelijaa ja lauloi upeasti, Morsianta eli Elsaa esitti Sinead Campbell Wallace. Hänellä oli rankka rooli. Hän oli lavalla melkein koko ajan ja lauloi sopraanon osan kertakaikkisen upeasti. Kurokohtaukset olivat mahtavia, kun yli sata kuorolaista laulaa yhdessä ja musiikki pauhaa. Siinä ihokarvat nousevat pystyyn.

Voi kauhistus minun sääriä. Miten ihmeessä ne voivatkaan olla näin kuivat, karheat ja hilseilevät. Nyt on otettava vartalonkuorinta-aine ja vartalovoide tehokäyttöön. Tein kuorinnan kahtena päivänä peräkkäin ja tehostin kuorintaa vielä pesukintaalla. Johan auttoi! 
​
Moni ajattelee, että kesällä ei kannata kuoria ihoa koska siinä lähtee myös rusketus. Niin ei asia suinkaan ole. Kuorinnassa poistetaan iholta kuivia, kuolleita ihosoluja. Sen jälkeen iho näyttää heleämmältä ja rusketuskin kauniimmalta. Myös ihonhoitotuotteet imeytyvät paremmin ja iho voi hyvin. 

Eero Järnefeltin näyttely Ateneumissa on upea kokonaisuus hänen laajasta tuotannostaan.  Teoksia on todella paljon, vähän alkoi jo keskittyminen herpaantua, kun näyttely jatkui taas uuteen ja taas uuteen saliin. Sinne kannattaisi mennä uudestaan. Näyttely on avoinna elokuun loppupuolelle asti.

Maalauksista on kiva katsella sen ajan elämää. On tuo alla olevan kuvan pyykinpesukin tänä päivänä vähän helpompaa. Järnefelt maalasi paljon luontoa ja maisemia. Näyttelyssä oli useita upeita maalauksia Kolilta, metsiä ja järviä jylhissä maisemissa. Hän kuvasi myös arjen tilanteita ja merkkihenkilöiden muotokuvia. Käsittämätöntä, miten joku voi maalata noin taitavasti. 

Sunnuntaina oli valtakunnallinen Avoimet puutarhat-tapahtuma. Se on Puutarhaliiton järjestämä päivä, jollo saa käydä tutustumassa päivään ilmoittautuneissa puutarhoihin. Pääkaupunkiseudulla oli runsaasti ilmoittautuneita puutarhoja, joten oli vähän vaikea valita mihin mennä.

​Kävin viidessä puutarhassa, jotka olivat hyvin erilaisia. Yksi oli hyvin runsaasti koristeltu toinen taas selkeä, betoninen ja yksi hyvin villiintynyt luontopiha. Kaikissa oli kiva käydtä ja kerätä hyviä ideoita omaan puutarhaan. Muutamassa paikassa oli pieni kahvila ja muutamassa oli myytävänä taimia. Pionit kukkivat upeasti monella pihalla, minulla ovat vielä nupussa.

Tällä kertaa olimme hieman myöhässä, nimittäin Haagan Alppiruusupuiston rhododendronit olivat suurimmaksi osaksi jo kukkineet. Ihana siellä oli siltikin kävellä pitkin pitkospuita. Joitakin vaaleita alppiruusuja oli vielä kukassa, mutta atsaleat olivat suurimmaksi osaksi vielä parhaassa kukassa, Upeita, värikkäitä pensaita. Aloin jo miettimään, mihin meidän pihalla voisi istuttaa atsaleaa. Alppiruusun olen muutaman kerran istuttanut, mutta eivät ole selviytyneet.

Helleviikko Vuokatin Katinkullassa. Säät todellakin suosivat meitä, kun vietimme viikon Katinkullassa. Huh hellettä, onneksi on ilmalämpöpumppu jolla saa yöksi talon viilennettyä. Tuntuu aivan uskomattomalta tämä lämpö, kun kuukausi sitten satoi vielä runsaasti lunta. Lunta toki löytyi vielä varjoisista paikoista ja Vuokatin rinteiltä.

Helteestä huolimatta kävimme pienillä patikkaretkillä lähialueella. Tällä seudulla on runsaasti merkittyjä kävelyreittejä, joissa pääsee nauttimaan luonnosta ja näkemään upeista maisemista. Kävelyreittejä on monen pituisia ja vaativuudeltaan erilaisia. Kävimme kävelemässä Vuokatinvaaralla, Naapurinvaaralla ja Hiidenportin kansallispuistossa, joka oli todella upea.

​Hiidenportti on upea rotko keskellä Kainuulaista erämääta. Siellä on hyvät pitkospuut soiden ja kosteiden paikkojen yli. Reitillä näkee kauniita lampia, soita, jylhää metsää, syvän rotkon ja kivikkoa. Polku on hyvin merkitty, eksymään ei pääse. Tosin me kyllä kerran lähdimme väärään suuntaan, mutta huomasimme pian, että reitti ei ollutkaan se meidän. Oli palattava vähän takaisinpäin, niin löysimme oikean reitin. 

Hikisten kävelyreissujen jälkeen oli ihana saunoa ja uida kylpylässä. Paraspaikka siellä on savusauna. Sen pehmeässä lämmössä ja hämärässä hiljaisuudessa sielu todellakin lepää.