Tästä se taas alkaa, nimittäin kasvatuskausi kasvihuoneessa. Ensin on tyhjää ja autiota, kun olen siivonnut ja pessyt kasvihuoneen ja lisännyt multaa laatikoihin. Sitten alkaa tomaatintaimien siirto sisältä kasvihuoneeseen. Kevät on ollut todella kylmä ja olen kuumeisesti odottanut sopivaa aikaa siirrolle. Nyt olen istuttanut muutamia tomaatin taimia ja seurannut miten niiden käy. Kasvihuoneessa on pieni patteri, mutta eihän se paljoa lämmitä.

​En kyllä muista näin surkeata kevättä. Toukokuun ensimmäinen viikko ja lämpöä päivällä 5-6 astetta ja yöt pakkasella. Päivisin on ollut hyvin pilvistä, joten ei todellakaan tunnu keväältä. Ensi viikolle luvataan jopa 13 astetta, hurraa😄

Nyt on tomaatintaimet istutettu kasvihuoneeseen. Toivottavasti kestävät tämän kylmyydeen. Laitoin hallaharsoja suojaksi kylmältä vedolta. Välillä naurattaa nämä minun näpertämiset, mutta kivaa puuhaa. Toivottavasti tulee satoa tämän kaiken jälkeen.

Upea konsertti Lahden Sibeliustalossa, Mozartin requiem. Ennen konserttia kävimme kuuntelemassa Minna Lindgrenin johdatuksen konserttiin. Se oli todella mielenkiintoinen tietopaketti Mozartista ja juuri tästä illan requiemistä eli sielunmessusta, jonka tuntematon aatelismies oli tilannut itselleen. Teoksen säveltäminen jäi kesken, koska Mozart kuoli yllättäen, onneksi hänen ystävänsä saivat viimeisteltyä teoksen.

Konsertti oli upea. Isoa kuoroa ja orkesteria oli todella nautinto kuunnella. Erityisesti pidin voimakkaista kuorokohdista. On hyvin vaikuttavaa kun kuusikymmentä kuorolaista laulaa.

Sibeliustalo on hieno paikka. Joka kerta siellä ollessa ihailen tuota upeata järvimaisemaa. Näin keväällä erityisesti on mahtavaa katsella järvelle, kun jäät ovat lähteneet ja auringon säteet kimaltelevat järven pinnassa. Upea paikka syödä iltapalaa kuohuvan kera.

Olemme pitkästä aikaa lomalla Thaimaassa. Siitä on melkein kymmenenvuotta kun täällä viimeksi käytiin, mutta hyvin tutulta ja kotoisalta tuntuu. Täällä ihmiset ovat aina iloisia ja ystävällisiä. Miten he voivatkin aina hymyillä. Nyt kun ikää on enemmän, huomaa myös sen miten Thaimaassa vanhempien ihmisten kunnioitus on selkeää. 

Olemme Hua Hinissä Hayatt Regency-hotellissa ja täällä palvelu on aivan super hienoa. Henkilökunta tervehtii aina kohdatessa, toiveet toteutetaan hymy huulilla ja kaikki sujuu ja onnistuu. Keräsin puista pudonneita kukkia parvekkeelle lautaselle. Seuraavana päivänä siivooja oli tuonut pienen maljakon ja vaihtoi siihen aina tuoreet kukat.  Aivan uskomattoman hieno paikka. Tämä on varsinainen paratiisiloma. 

Kukkivia puita ja puskia täällä on kaikkialla. Hotallin pihalla kasvaa paljon temppelipuita ja niistä putoilee kukkia pihalle ja uima-altaaseen. Täällä saa siis kävellä ja uida kukkasissa. Aika ihanaa. Bougainvillea eli ihmekäynnöstä kasvaa kaikkialla ja monessa värissä. Paljon on kukkivia kasveja joita en tunne, mutta ihana on kävellä ja ihailla niitä. Hotellin pihalla on myös kasvihuone, jossa kasvatetaan yrttejä ja salaatteja ja siellä saa käydä kävelemässä. 

Lämpötila on päivällä 30-33 astetta ja illalla 27-28. Pari ensimmäistä päivää kuumuus tuntui vähän tukalalta ja olo oli vähän väsynyt aikaeronkin vuoksi, mutta sitten helpotti. Klaikkeen tottuu. Illat on ihania, kun lämpötila hieman laskee, mutta kylmä ei tule. Suloinen lämpö vain jatkuu koko yön. Yhtenä aamuna satoi rankasti vettä, mutta se oli jo ohi kaamupalalle mennessä.

Aivan uskomattoman upea musikaali Helsingin kaupunginteatterissa, ihana Moulin Rouge. Musiikkia, laulua, tanssia, hauskoja hahmoja ja tilanteita. Voiko iltaansa paremmin viettää, kun nauttimalla tästä kaikesta.

Tarina on vanha tuttu jo elokuvasta, mutta teatterisovitus on tietysti aina erilainen. Lavastus oli upea, näkymät vaihtuivat ihan hetkessä toiseksi ja puvustus oli aivan mahtava. Yökerhon porukalla on yllään mitä herkullisimpia ja värikkäimpiä asuja. Musiikki ja laulut on tuttuja ja osa on jopa suomennettu. Aivan ihanaa kuultavaa ja Risto Kaskilahti on todella mahtava tirehtööri.

Musikaaliin uppoutuu niin täysin, että väliajan alkaessa ihmettelin, miten se jo nyr alkaa. Arjen ajatukset ja huolet unohtui täysin tätä vauhdikasta ja iloista esitystä katsellessa. Vaikka loppu onkin surullinen, jäi esityksestä jotenkin kuplivan iloinen olo.

Tämä talvi on ollut poikkeuksellisen leuto täällä pääkaupunkiseudulla. Lämpötila on vaihdellut nollan molemmin puolin. Luntakaan ei tällähetkellä juurikaan ole. Se että ei ole ollut kovia pakkasia näkyy ja tuntuu myös iholla. Sekä kasvojen että käsien iho ei ole kuivunut niin pahasti kuin normaalisti talvella. 

Osa syynä ihon hyvinvointiin on kyllä myös ahkeralla ja hyvällä hoidolla. Ilta- ja aamurutiineihin kuuluu aina ihon puhdistus ja hoitotuotteiden levitys. Sensain lotion II-hoitoveden levitän ja painelen aina ensimmäiseksi iholle ja sen jälkeen seerumi. Tällä hetkellä käytössä minulla on illalla Cliniquen smart clinical repair-seerumia jossa on retinolia. Retinoli eli A-vitamiini on hyvä tälläiselle ikääntyvälle iholle, se vahvistaa ihoa ja tasoittaa ryppyjä. Silmänympärysiholle levitän ihanan täyteläisen Sisleyn Sisleya eye-silmänympärysvoiteen ja vielä lopuksi Lauderin Re-Nutrin voiteen. 

Vaihtelen ihonhoitotuotteita aina vuodenaikojen ja tilanteen mukaan. Tämä setti on nyt tällähetkellä ollut hyvä, mutta retinoliseerumin jätän nyt pois käytöstä koska olen lähdössä aurinkolomalle. Retinoli ohentaa ihoa ja minä kun palan auringossa muutenkin herkästi, niin yritän välttää sitä. Pitää etsiä joku toinen seerumi, esimerkiksi kiinteyttävä seerumi.

 Upea Taru Sormusten herrasta Tampereella Tampere-talossa. Uskomatonta, että 1100 sivuinen seikkailukirja on saatu mahtumaan reiluun neljään tuntiin teatterilavalla. Tosin olihan tarinaa karsittu paljon. Olin lukenut Taru Sormusten herrasta-kirjaa vasta kolmas osan, kun näin esityksen. Alussa se vähän harmitti, että tarinaa oli lyhennetty, koska paljon hyviä tarinan kohtia oli jätetty pois, mutta ymmärrettäväähän se on. Loppuosasta nautin sen sijaa sitäkin enemmän. Oli mahtavaa uppoutua esitykseen jossa seikkaili kääpiöitä, haltioita, örkkejä, enttejä ja hobitteja.

Esitys on Tampereen Teatterin, Sorin Sirkuksen, Tampereen Filharmonian, Tampere-talon ja Teatteri NEOn yhteisproduktion ja valtava sellainen. Näyttelijöitä on paljon, mutta valmistelussa on ollut todella paljon eri ammatti-ihmisiä mukana. Upean musiikin on säveltänyt Tuomas Kantelinen.

Lavastus oli upea, pyörivä lava ja lavastustekniikka olivat käytössä viimeisen päälle. Valo- ja videotekniikka oli käytetty upeasti, myös tuliefektejä oli monessa kohtaa. Hurjalta näytti kun mies sytytti itsensä tuleen. Kaikki lukuisat hahmot oli puvustettu ja maskeerattu taidolla, korvia, peruukkeja,  partoja ja pukuja oli valtavasti ja ne näyttivät aidoilta. Upea esitys kaikin puolin!

Huh, onpa kamalan näköinen kuva, mutta tunne on aivan ihana. Olimme mökillä ja saunoimme oikein pitkään ja nautimme saunan lämmöstä ja aina välillä istuimme kuistilla jäähdyttelemässä. Saunomisen jälkeen kasvot punoittivat ja kuumottivat. Löysin onneksi laatikosta kankaisen kasvonaamion. Levitin sen kasvoille ja oi että tuntui ihanalta, viileän kostealta.

Iholle tekee todella hyvää käyttää kankaisia kasvonaamioita. Kosteus ja naamion tehoraaka-aineet pääsevät paremmin imeytymään ihoon, koska kankainen naamio pitää raaka-aineet iholla pitkään. Ne eivät pääse haihtumaan pois. Käytin tuota kasvonaamiota vielä seuraavanakin päivänä, koska naamiopussissa oli niin paljon vielä ainetta. Ensimmäisen käyttökerran jalkee käärin kangasnaamion takaisin pussiin ja suljin sen klemmareilla. Toisen käyttökerran jälkeen pyyhin kankaalla vielä käsivarretkin ja hyvin riitti. 

Joukukuu on ollut hyvin kulttuuripainotteinen teatteria, oopperaa ja konsertteja. Eläkeläisenä on aikaa käydä kulttuuritapahtumissa. Vielä viimeiseksi kävimme oopperassa katsomassa Pohjalaiset. Se on Leevi Madetojan vanha ooppera, joka sijoittuu pohjanmaalle. Tarinassa on rakkautta, rikos ja vallesmanni, puukkojunkkarit ja perunapelto. Tässä esityksessä tarina on sijoitettu 70-luvulle vaatteista ja autoista päätellen.

Oppera on pitkä, siinä on kaksi väliaikaa. Ensimmäinen osa oli jotenkin jähmeä ja lattea. Monet lauluosuudet kuuluivat huonosta, musiikki oli kaunista, mutta se peitti alleen tarinan. Vaikka tarina on hieman surullinen, olisi siinä voinut olla hieman iloisempi ja menevämpi ote. Tanssikohtaus tapahtui näyttämön takaosassa, niin että sitä ei juurikaan huomannut. 

Toinen ja kolmas näytös olivat parempia.  Tosin lavastus oli hieman omituinen. Minulle tuli siitä mieleen iso laituri ja torni. Ensimmäisen näytöksen perunapelto sen sijaan oli hieno. Tuli ihan mieleen lapsuuden perunannostot. 

Kuvat: Ilkka Saastamoinen Ooppera ja baletti

Olimme Musiikkitalossa konsertissa ja huomasimme lippuja varatessa, että siellä on tarjolla Preludi-buffet ennen konlserttia. Emme aikaisemmin olleet sellaista huomanneet, mutta varasimme sinne paikat ja hyvä idea olikin.
​
Tunti ennen konserttia Musiikkitalon lämpiöön oli katettu pieni seisovapöytä, jossa oli pieniä suolaisia ja makeita herkkuja. sekä kahvia ja teetä. Oli todella mukava syödä kaikessa rauhassa ja sen jälkeen kävellä konserttisaliin. Jos menee ennen konserttia johonkin muualle syömään, on koko ajan mietittävä, että tuleeko ruoka ajoissa ja löytyykö parkkipaikka ym. Tarjolla oli esimerkiksi croisantteja, lohi- ja lihapiirakkaa, salaattia. juustoja ja jälkiruuaksi kakkua ja suklaata. 

Konsertti oli myös upea. Aluksi kuulimme Esa-Pekka Salosen kaksi teosta ja sitten Sibeliuksen Sinfonia nro 2 D-duuri op. 43. Sibelius oli todella upea.

Ostin lapsenlapsille syntymäpäivälahjaksi elämyslahjat; tytölle teatterilipun ja pojalle konserttilipun. Molemmat tykkäsivät kovasti esityksistä. On kiva katsella, kun lapset saavat ihan uusia elämyksiä, ensin vähän jännittää ja sitten seuraa silmätarkkana tapahtumaa.

Seitsemänvuotiaan tytön kanssa kävimme katsomassa Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa esitettyä Prinsessa Ruusunen-paluu tulevaisuuteen. Se on nuorten Shed-musiikkiteatteriryhmän esittämä musikaali, jossa esiintyy 10-19 vuotiaita nuoria. Tarina on vanha Prinsessa ruusunen, mutta tässä esityksessä se oli muutettu tähän päivään ja osittain 70-luvulle. Tanssia, laulua, musiikkia ja yllättäviä tilanteita oli todella mukava katsella. Pidimme esityksessä molemmat ja väliaikana pillimehu ja donitsi kruunasivat tytön mielestä koko jutun.

Viisivuotiaan pojan kanssa kävin Hevisaurus konsertissa Linnanmäen Peacockissa. Hänelle oli jo elämys se että menimme Linnanmäelle talvella, mutta konserrti se vasta suuri elämys olikin. Hyvä kun penkillä pysyi, kun Hevisauruksen hahmot saapuivat lavalle. Hyvää musiikkia ja hassuttelua koko rahalla. Herra Hevisaurus jutteli paljon lapsille ja kyseli mielipiteitä, joten lapset pääsivät osallistumaan juttuun. Parasta pojan mielestä ehdottomasti selvästikin oli kun eräässä laulussa piti ainä välillä huutaa kovaa räyh. RÄYH! 

​Upeat esitykset molemmat. Kyllä tässä menossa mummukin nuortuu,