Huh, onpa kamalan näköinen kuva, mutta tunne on aivan ihana. Olimme mökillä ja saunoimme oikein pitkään ja nautimme saunan lämmöstä ja aina välillä istuimme kuistilla jäähdyttelemässä. Saunomisen jälkeen kasvot punoittivat ja kuumottivat. Löysin onneksi laatikosta kankaisen kasvonaamion. Levitin sen kasvoille ja oi että tuntui ihanalta, viileän kostealta.

Iholle tekee todella hyvää käyttää kankaisia kasvonaamioita. Kosteus ja naamion tehoraaka-aineet pääsevät paremmin imeytymään ihoon, koska kankainen naamio pitää raaka-aineet iholla pitkään. Ne eivät pääse haihtumaan pois. Käytin tuota kasvonaamiota vielä seuraavanakin päivänä, koska naamiopussissa oli niin paljon vielä ainetta. Ensimmäisen käyttökerran jalkee käärin kangasnaamion takaisin pussiin ja suljin sen klemmareilla. Toisen käyttökerran jälkeen pyyhin kankaalla vielä käsivarretkin ja hyvin riitti. 

Joukukuu on ollut hyvin kulttuuripainotteinen teatteria, oopperaa ja konsertteja. Eläkeläisenä on aikaa käydä kulttuuritapahtumissa. Vielä viimeiseksi kävimme oopperassa katsomassa Pohjalaiset. Se on Leevi Madetojan vanha ooppera, joka sijoittuu pohjanmaalle. Tarinassa on rakkautta, rikos ja vallesmanni, puukkojunkkarit ja perunapelto. Tässä esityksessä tarina on sijoitettu 70-luvulle vaatteista ja autoista päätellen.

Oppera on pitkä, siinä on kaksi väliaikaa. Ensimmäinen osa oli jotenkin jähmeä ja lattea. Monet lauluosuudet kuuluivat huonosta, musiikki oli kaunista, mutta se peitti alleen tarinan. Vaikka tarina on hieman surullinen, olisi siinä voinut olla hieman iloisempi ja menevämpi ote. Tanssikohtaus tapahtui näyttämön takaosassa, niin että sitä ei juurikaan huomannut. 

Toinen ja kolmas näytös olivat parempia.  Tosin lavastus oli hieman omituinen. Minulle tuli siitä mieleen iso laituri ja torni. Ensimmäisen näytöksen perunapelto sen sijaan oli hieno. Tuli ihan mieleen lapsuuden perunannostot. 

Kuvat: Ilkka Saastamoinen Ooppera ja baletti

Olimme Musiikkitalossa konsertissa ja huomasimme lippuja varatessa, että siellä on tarjolla Preludi-buffet ennen konlserttia. Emme aikaisemmin olleet sellaista huomanneet, mutta varasimme sinne paikat ja hyvä idea olikin.
​
Tunti ennen konserttia Musiikkitalon lämpiöön oli katettu pieni seisovapöytä, jossa oli pieniä suolaisia ja makeita herkkuja. sekä kahvia ja teetä. Oli todella mukava syödä kaikessa rauhassa ja sen jälkeen kävellä konserttisaliin. Jos menee ennen konserttia johonkin muualle syömään, on koko ajan mietittävä, että tuleeko ruoka ajoissa ja löytyykö parkkipaikka ym. Tarjolla oli esimerkiksi croisantteja, lohi- ja lihapiirakkaa, salaattia. juustoja ja jälkiruuaksi kakkua ja suklaata. 

Konsertti oli myös upea. Aluksi kuulimme Esa-Pekka Salosen kaksi teosta ja sitten Sibeliuksen Sinfonia nro 2 D-duuri op. 43. Sibelius oli todella upea.

Ostin lapsenlapsille syntymäpäivälahjaksi elämyslahjat; tytölle teatterilipun ja pojalle konserttilipun. Molemmat tykkäsivät kovasti esityksistä. On kiva katsella, kun lapset saavat ihan uusia elämyksiä, ensin vähän jännittää ja sitten seuraa silmätarkkana tapahtumaa.

Seitsemänvuotiaan tytön kanssa kävimme katsomassa Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa esitettyä Prinsessa Ruusunen-paluu tulevaisuuteen. Se on nuorten Shed-musiikkiteatteriryhmän esittämä musikaali, jossa esiintyy 10-19 vuotiaita nuoria. Tarina on vanha Prinsessa ruusunen, mutta tässä esityksessä se oli muutettu tähän päivään ja osittain 70-luvulle. Tanssia, laulua, musiikkia ja yllättäviä tilanteita oli todella mukava katsella. Pidimme esityksessä molemmat ja väliaikana pillimehu ja donitsi kruunasivat tytön mielestä koko jutun.

Viisivuotiaan pojan kanssa kävin Hevisaurus konsertissa Linnanmäen Peacockissa. Hänelle oli jo elämys se että menimme Linnanmäelle talvella, mutta konserrti se vasta suuri elämys olikin. Hyvä kun penkillä pysyi, kun Hevisauruksen hahmot saapuivat lavalle. Hyvää musiikkia ja hassuttelua koko rahalla. Herra Hevisaurus jutteli paljon lapsille ja kyseli mielipiteitä, joten lapset pääsivät osallistumaan juttuun. Parasta pojan mielestä ehdottomasti selvästikin oli kun eräässä laulussa piti ainä välillä huutaa kovaa räyh. RÄYH! 

​Upeat esitykset molemmat. Kyllä tässä menossa mummukin nuortuu,

Olipa upea baletti Helsingin kansallisoopperassa. Kuolema Venetsiassa perustuu Thomas Mannin noivelliin, jossa kirjailija Aschenbach ihastuu rannalla nuoreen mieheen aivan totaalisesti ja jää Venetsiaan vaikka kolera leviää vauhdilla. Tässä baletissa juonta oli hieman muutettu, mutta pääasiassa on kuitenkin miehen kielletty rakkaus nuoreen mieheen.

Musiikki oli kaunista Bachilta ja Wagnerilta. Esityksessä ei ollut orkesteria ollenkaan, vaan pianisti, joka soitti upeasti. Tunnelma oli hyvin intensiivinen ja intohimoinen. Esityksessä nähtiin paljon miestanssijoiden upeita suorituksia, mutta myös naisten ja miesten yhdessä tanssittuja osuuksia. Kiinnostavaa oli myös huomata, että klassista balettia ja nykyvbalettia oli yhdistetty taitavasti. Aivan käsittämättömän upeita suorituklsia. Lavastus oli hyvin pelkistetty. Rantakohtaukslissa pojat heittelivät palloa uimahousuissa. Eipä siinä muuta tarvita, asia tuli hyvin ymmärretyksi. Ihanaa katseltavaa.

Kuvat Ooppera ja Baletti John Neumeler

Marraskuun 20 päivä oli Jarin nimipäivä ja siitä sai nimensä aika voimakas talvimyrsky. Koko päivän satoi lunta ja vielä paripäivää sen jälkeenkin. Maisema muuttui totaalisesti. Luonto sai parissa päivässä paksun valkoisen lumipeitteen.Maisema oli todella kaunis. Lumi ja kova tuuli tekivät myös paljon vahinkioa luonnossa. Meiltä katkesi vain isoja oksia männystä ja terijoensalavasta, mutta muualla myrsky teki paljon ongelmia. Sähköt oli katki joillain seuduilla useamman päivän ja lumien sulaessa tuli tulvia.  

​Nyt on lumet sulaneet pois ja maisema on musta ja harmaa. Ihana katsella näitä kuvia ja odotella seuraavaa lumisadetta.

Meille sattui upeat säät Rooman reissulla. Vietimme siellä marraskuun alussa aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, iltapäivällä lämpöä oli 22 astetta, toki aamulla ja illalla oli viileätä. Auringon valo ja lämpö tuntuivat todella mukavilta, kun täällä kotona oli jo tottunut kylmään, kosteaan ja hämärään.

Meidän hotelli, Grand Hotel Palace, sijaitsi hyvällä paikalla Via  Vittorio Venetolla. Siitä oli kävelymatka kaikkiin nähtävyyksiin jotka halusimme nähdä. Alue vaikutti rauhalliselta, myös ilta-aikaan. Kävimme oopperassa katsomassa baletin ja kävelimme sieltä illalla takaisin hotellille. 

Hyvin lähellä hotellia oli suuri puisto, Villa Borghese. Se on valtavan iso ja vanha puistoalue, jossa on patsaita ja suihkulähteitä puiden ja nurmikenttien keskellä. Siellä oli ihana kävellä hoidetuilla hiekkakäytävillä ja ihmetellä eteen tulevia näkymiä, Siellä on myös kaunis lampi, jonne pääsee myös soutelemaan. Tähän aikaan vuodesta turisteja oli runsaasti, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Puistossa sijaitsee Galleria Borghese, joka on aivan uskomattoman upea museo. Sinne kannattaa ehdottomasti varata liput ajoissa etukäteen, koska se on hyvin suosittu kohde. Kävimme siellä lauantaina ja tuolloin lippuja sille päivälle ei enää ollut saatavana. Varasimme liput maanantaiksi ja nautimme ylenpalttisesta koristelusta, upeista veistoksista ja maalauksista. Museo on aivan uskomattoman upea kokonaisuus, lattiat, seinät ja katto ovat hyvin koristeelliset ja upeat. Seinillä on vanhoja maalauksia 1600-luvulta, esimerkiksi Caravaggiota ja isoja veistoksia Berniniltä. Huone toisensa perään uskomattoman hienoa vanhaa taidetta. 

Syksyn ruska on ollut tänä vuonna upeata, punaista, keltaista ja oranssia eri sävyissä, Kuvasin sitä ensin Katinkullassa ja sen jälkeen mökillä. Nyt puissa ei juurikaan ole enää lehtiä, vain joissain puskissa ja heinissä on vielä nähtävissä ruskan värejä. 

Olipa erilainen teatterikokemus, nimittäin Macbeth Tampereen Työväen Teatterissa. Esitys oli toteutettu yhdessä Tero Saarinen Companyn kanssa, joten arvattavaa oli että  tanssia oli tulossa. En todellakaan osannut odottaa, että koko näytelmä oli pelkkää tanssia ja musiikkia.
Näyttelijöillä ei ollut varsinaisia rooleja, tarinaa vietiin eteenpäin hyvin niukoilla kerronnoilla, jotka kuuluivat taustalta. Kun tarinan tiesi entuudestaan, pysyi juonessa jotakuinkin mukana, mutta välillä olin kyllä aivan pihalla. Se ei kuitenkaan haitannut. 
Esitystä oli mielenkiintoista katsella, upeata tanssia ja jonglöörausta, joskus aivan käsittämätöntä. Valkoisiin pukeutuneet hahmot pyörivät, kieppuivat ja tanssivat kaikenaikaa. Kova urakka esiintyjille. Musiikki soi hienosti ja valojen käyttö oli  monipuolista. Upea kokemus!

​Kuvat: Mikki Kunttu Tampereen Työväen Teatteri

Törmäsin upeaan auringonkukkapeltoon Savonlinnassa ja pellon reunassa oli kyltti, että ota iloksesi ja vie ystävällekin. Aivan mahtavaa! Ja mikä vielä parasta kyltissä roikkui oksasakset, joilla sai leikattua kukat. Näitä auringonkukkapeltoja on täällä pääkaupunkiseudulla myös, mutta aina on ongelmana kukkien leikkaaminen. Autossa kun ei juuri silloin satu olemaan mitään teräasetta. Nyt sain kerättyä upean kimpun auringonkukkia.
​
Suuret kiitokset tälle yksityiselle, ystävälliselle viljelijälle, joka tarjoaa iloa toisille.