Kävin katsomassa Kansallisteatterissa näytelmän Ovista ja ikkunoista. Jälleen kerran ihmettelen, miksi ei tule useammin käytyä teatterissa, kun sen on aina niin mukava tapahtuma. On kiva katsella ihmisiä, heidän pukeutumistaan, meikkiä ja hiuksia. Toinen tälläytyy juhlavaatteisiin ja toinen tulee arkifarkuissa ja T-paidassa. Sen huomasi selkeästi, ainakin tässä näytöksessä, että teatterissa kävijät ovat useimmiten naisia ja hieman iäkkäämpää polvea.
Ovista ja ikkunoista on hauska satiiri aivan absurdista tilanteesta. Keski-ikäisen pariskunnan kotiin ilmestyy rahaa, ensin satanen ja seuraavana päivänä tuhat ja seuraavina päivinä aina vain enemmän. Pariskunta tiedustelee toisiltaan rahojen alkuperää, mutta kumpikaan ei tiedä sitä. Pian he pohtivat erilaisia vaihtoehtoja mistä rahat ovat tulleet ja miksi. Pohdinta on mielestäni parasta koko näytelmässä. Rouva esimerkiksi ehdottaa, että miehen joku tyytyväinen potilas on tuonut rahat. Mies toteaa, että kuka nyt nukutuslääkäriä kiittäisi. Kirurgit saavat kiitosta ja lahjoja, mutta nukutuslääkäriä ei koskaan muisteta. Paikalle saapuu ensin perheen siivooja ja myöhemmin uusi naapuri ja tilanne menee vain vaikeammaksi.
Näytelmässä on herkullisia kohtia, mutta myös turhaa hössötystä ja yli reagointia. Näytelmän loppu on hyvin yllättävä. Ensinnäkin toinen näytös on hyvin lyhyt, se kerta kaikkiaan loppuu kesken ja toisaalta loppuratkaisu on tyly. Siihen tilanteeseen ehkä looginen, mutta näytelmästä jäi hieman huono maku suuhun.
Ovista ja ikkunoista on hauska satiiri aivan absurdista tilanteesta. Keski-ikäisen pariskunnan kotiin ilmestyy rahaa, ensin satanen ja seuraavana päivänä tuhat ja seuraavina päivinä aina vain enemmän. Pariskunta tiedustelee toisiltaan rahojen alkuperää, mutta kumpikaan ei tiedä sitä. Pian he pohtivat erilaisia vaihtoehtoja mistä rahat ovat tulleet ja miksi. Pohdinta on mielestäni parasta koko näytelmässä. Rouva esimerkiksi ehdottaa, että miehen joku tyytyväinen potilas on tuonut rahat. Mies toteaa, että kuka nyt nukutuslääkäriä kiittäisi. Kirurgit saavat kiitosta ja lahjoja, mutta nukutuslääkäriä ei koskaan muisteta. Paikalle saapuu ensin perheen siivooja ja myöhemmin uusi naapuri ja tilanne menee vain vaikeammaksi.
Näytelmässä on herkullisia kohtia, mutta myös turhaa hössötystä ja yli reagointia. Näytelmän loppu on hyvin yllättävä. Ensinnäkin toinen näytös on hyvin lyhyt, se kerta kaikkiaan loppuu kesken ja toisaalta loppuratkaisu on tyly. Siihen tilanteeseen ehkä looginen, mutta näytelmästä jäi hieman huono maku suuhun.
RSS Feed
